Arvostelut
Näytetään 1148 artikkelia 4145:stä
-
Faija
Ihan kiva elokuva, jossa Josef Fares yrittää palata uransa alkupuolen menestyksekkäiden komedioiden tielle.
Juha Rosenqvist
-
Date Night
Tv-tähdet Tina Fey ja Steve Carell pelastavat sen minkä tavanomaisesta käsikirjoituksesta voivat.
JP Jokinen
-
Yön kirkas tähti
Yön kirkas tähti on visuaalisesti kaunis, muttei kovinkaan mieleenpainuva elokuva rakkauden ja elämän hetkellisyydestä.
Tina Myllyniemi
-
Rahalla saa
Elokuvan suurin ongelma on samaistumiskohteen puuttumien ja liika vakavuus. On kuin katsoisi Amerikan psykoa ilman keventävää huumoria.
Janne Kahila
-
Aavikon kukka
Kiinnostava tositarina hukkuu vetelään toteutukseen.
Heidi Horila
-
Tuomari Nurmio – Stadilaista tangoa etsimässä
Tuomari Nurmion johtamassa musiikkidokumentissa virittäydytään tangon taajuuksille.
Rauli Karjalainen
-
Freetime Machos
Elokuva pyrkii käsittelemään komediallisesti miehisyyden paineita, muttei onnistu kuitenkaan olemaan erityisen hauska eikä uskottavakaan kuvaus miehisyyden ongelmallisuudesta.
Riina Kesänen
-
Oma taivas
Peter Jacksonin omaleimaisuus ohjaajana ei ole kadonnut mihinkään, mutta sekään ei pelasta kokonaisuutta.
JP Jokinen
-
Suljettu saari
Martin Scorsese kokeilee uusimmassa ohjauksessaan nykyelokuvatarjonnassa harvinaista film noir -mysteeriä.
Juho Liukkonen
-
Percy Jackson Salamavaras
Varhaisteineille suunnattu geneerinen sankaritarina Harry Potterin ohjaajalta.
Heidi Horila
-
Invictus – Voittamaton
Rotuerottelun kumoamista kuvaava draama on ammattimaisesti toteutettu, mutta sisällöltään ylisentimentaalinen ja arvattava.
Sakari Lehtonen
-
Sherlock Holmes
Robert Downey Jr. on tasapaksun Sherlock Holmesin valopilkku.
Heidi Horila
-
Paha poliisi – Määräsatama New Orleans
Ferraran teoksen kaltaista puhuttelevaa sovitustarinaa tältä tärähtäneeltä keitokselta on turha odottaa.
Sakari Lehtonen
-
Pilvilinna joka romahti
Ruotsalaisen jännäritrilogian päätös karkailee massiiviseen lopetukseen.
Heidi Horila
-
Hierro – Salaisuuksien saari
Hierro ei ole täysin onnistunut esikoisohjaus, mutta antaa silti viitteitä ohjaajan potentiaalista tehdä vaikuttavia elokuvia.
Janne Kahila
-
Kattona tähtitaivas
Ruotsalainen teinikuvaus yrittää olla viisaampi kuin onkaan.
Heidi Horila
-
Lainkuuliainen kansalainen
Elokuva hukkaa hyvän lähtöasetelmansa juonen turhiin kiemuroihin ja älyttömyyksiin sekä turhaan viihteellisyyteen.
Janne Kahila
-
Capitalism A Love Story
Kärjekkään kritiikin sijaan Capitalism: A Love Story on riistokapitalismiin löyhästi liittyvien haastattelujen ja arkistonauhojen sekasotku.
Lasse Rintakumpu
-
2012
Ongelmat ja mantereet kasautuvat Roland Emmerichin mahtipontisessa maailmanlopun ennustuksessa.
Raisa Laukkanen
-
Bitch Slap
Aseet ja gimmat käyvät kyllä kuumina, mutta elokuva jää auttamatta vanhojen eksploitaatiohalpisten pastissiksi.
Janne Kahila
-
I Can’t Think Straight
I Can’t Think Straight on ohjaajan itsensä samannimiseen romaaniin perustuva queer-esteettinen draama, joka sijoittuu pääosin monikulttuuriseen Iso-Britanniaan.
Karoliina Knuuti
-
Ha-Sodot
Ha-Sodot on tasa-arvokysymysten osalta lempeän toiveikas, mutta samalla naiivi.
Juho Liukkonen
-
The Ugly Truth
The Ugly Truthissa on pieni pilkahdus kunnon screwball-komediaa, joskin ääliömäisimmät ylilyönnit pilaavat elokuvasta paljon.
Juha Rosenqvist
-
The Limits of Control
Jarmuschin metafyysinen rikoselokuva vilisee viittauksia populaarikulttuuriin, mutta jättää katsojan kylmäksi.
Sakari Lehtonen
-
Paris 36
Yltiöromanttisen työläiskorttelidraaman ainoaksi kantavaksi voimaksi osoittautuvat hyvät näyttelijäsuoritukset.
Ida Kankaanpää
-
The Brothers Bloom
Vaikka Rian Johnson on onnistunut rakentamaan visuaalisesti herkullisen elokuvan, Bloomin veljesten huijaustemppujen seuraaminen on lähinnä puuduttavan tylsää
Ida Kankaanpää
-
Kaappaus metrossa – Pelham 1 2 3
Scott hallitsee aivottoman genrensä kaikkine kliseineen mallikaasti. Elokuvan katsoo kerran mielellään, kunhan sitä ei erehdy vertaamaan vuosimallin '74 Pelhamiin.
Lasse Rintakumpu
-
Lesbovampyyrien tappajat
Krapulaviihteeksi hupia on ehkä riittävästi , mutta elokuva on aivan liian kiltti ottaen huomioon, mitä näistä aineksista olisi irronnut.
Niko Jekkonen
-
Transformers: Kaatuneiden kosto
Jatko-osa on saumoistaan ratkeileva suuruudenhullu pakkaus lisää kaikkea mahdollista. Enemmän toimintaa, enemmän huumoria, enemmän tarinaa.
JP Jokinen
-
Tieto
Tiedon täyteen ahdettu juoni kiihtyy edetessään ja muuttuu samalla jatkuvasti typerämmäksi.
Lasse Rintakumpu
-
Terminator - Pelastus
Scifin saralla on viime vuodet taaperrettu ideattomuuden aavikolla, eikä neljäs Terminator tee asiassa poikkeusta.
Juha Rosenqvist
-
Kaksinaamaista peliä
Kikkailulta maistuvan ryöstöromanssin käänteet eivät yllätä.
Sakari Lehtonen
-
Night at the Museum 2
Lapsille suunnattu hassuttelu ei sisällä mitään liian korkealentoista, muttei myöskään ole lajissaan aivan sieltä pahimmasta päästä.
Sakari Lehtonen
-
Viimeinen talo vasemmalla
Wes Cravenin esikoiselokuvasta tehty uusi versio ei nykytarjonnan keskellä kohua herätä.
JP Jokinen
-
Enkelit ja demonit
Vauhti on elokuvan pelastus, sillä henkilöhahmoissa ei ole paljoa juhlimista, eikä tarinassakaan ole kummempia käänteitä ennen loppua.
JP Jokinen
-
Jätä se!
Romanttinen tyttökomedia on Sinkkuelämää-sarjan keskiluokkaistettu ja puuduttava elokuvaversio amerikkalaisista parisuhdemarkkinoista.
Outi Hakola
-
X-Men Origins: Wolverine
Reipasotteista toimintaviihdettä parhaan a-luokan efekteillä, dynaamisesti rullaavalla juonella sekä asiansa osaavilla, karismaattisilla päätähdillä.
Jussi Lahtonen
-
Mustesydän
Mustesydän tuhlaa hyvän idean kaoottiseen juonenrakenteluun ja paperinukkemaiseen henkilögalleriaan.
Emmi Koivumäki
-
Möröt vastaan muukalaiset
Elokuvan muistettavin piirre on, että se on ensimmäinen alusta asti 3D-formaattia varten suunniteltu digianimaatio.
JP Jokinen
-
Toinen jalka haudasta
Synkeästä aiheesta esiin kaivettu vapauttava huumori jää toimimattoman sekoilun jalkoihin.
JP Jokinen
-
Himoshoppaajan salaiset unelmat
Himoshoppaajan salaiset unelmat on kiistatta tyylipuhdas genrensä edustaja. Ongelmana on kuitenkin, että se on liian geneerinen, eivätkä vitsit naurata.
Annu Suvanto
-
Ralliraita
Vaikka Ralliraita on elokuvataiteellisesti Pölösen köykäisin teos, on se omassa lajissaan kelvollinen.
Juha Rosenqvist
-
The International
On harmi, että sisältö on taskulämmintä, sillä audiovisuaalisesti elokuva on toimiva.
JP Jokinen
-
Herttuatar
Rakkautta ja vapautta ihannoivan Herttuattaren lupaava alkutunnelma pelkistyy BBC:n pukudraamojen sarjatuotannon uusimmaksi tulokkaaksi.
Outi Hakola
-
Bolt
Vauhtia piisaa, hahmot ovat sympaattisia ja dialogi on nasevaa, mutta tarina on mitä tavallisin.
Juha Rosenqvist
-
Milk
Elokuva lepää täysin aihesisältönsä ja pääosan esittäjänsä Sean Pennin varassa.
Juha Rosenqvist
-
Morsianten sota
Kaiken hääintoilun keskellä Morsianten sota on tarina ystävyydestä, joka voi parhaimmillaan olla avioliittoakin kestävämpi side.
Emmi Koivumäki
-
Taken
Elokuva etenee kellopelin tarkkuudella eikä yritä olla enempää kuin on, hyvin yksinkertainen ja suoraviivainen toimintajännäri. Suoraviivaisuus on sekä hyödyksi että haitaksi.
JP Jokinen
-
Kauneuden valta
Tarinassa on toki syvällisempi tunnemaailmoja ja seksuaalisuutta tapaileva juonne, mutta Isabel Coixet ei pysty syventämään kerrontaansa katseelle alistettua paljasta pintaa pidemmälle.
Juha Rosenqvist
-
Twilight – Houkutus
Kannattaako vampyyrejä käyttää rakkaustarinan sähköistäjänä, jos lähes kaikki vampirismiin perinteisesti kuuluneet vaaran ja dekadenssin teemat on minimoitu?
Janne Rovio
