Elämän käännekohtia sokerikuorrutuksella valeltuna
Muun muassa elokuvistaan 13 ja risat sekä Morsianten sota tunnettu Gary Winick jatkaa uusimmassa ohjauksessaan Rakkauskirjeitä Julialle romanttisen komedian tyylilajilla. Tosin tällä kertaa hiukan vakavoituen, elokuvan komedialliset ainekset kun tuppaavat jäämään epämääräiseksi herttaisuudeksi ja hymistelyksi muka-eksentrisille henkilöhahmoille.
Rakkauskirjeitä Julialle kertoo nuoresta amerikkalaisesta Sophiesta (Amanda Seyfried), joka lähtee tulevan sulhonsa Victorin (Gael García Bernal) kanssa romanttiselle matkalle Italian Veronaan. Matka ei suju aivan suunnitelmien mukaan, ja siitä muodostuu monellakin tapaa Sophien elämän käännekohta. Auttaessaan matkalla tapaamaansa vanhempaa naista Clairea (Vanessa Redgrave) etsimään nuoruudenrakastettuaan, löytääkin Sophie samalla omalle elämälleen uuden suunnan niin rakkauselämän kuin työn kannalta. Elokuvasta muodostuukin tarinan edetessä Sophien kasvukertomus ja elämän uudelleenarvioinnin kuvaus.
Toisin kuin romanttiset komediat valitettavan usein tekevät, Rakkauskirjeitä Julialle ei päädy toistamaan kaavoihin kangistuneita sukupuolirooleja. Tässä elokuvassa nainen saa sekä unelmiensa miehen että työn, eikä hänen tarvitse valita vain jompaakumpaa. Harmittomuudestaan huolimatta elokuva on kokonaisuutena veltto ja juoneltaan ennalta arvattava. Romanttisten viihde-elokuvien ydin ja suola, eli tulevien rakastavaisten kiemuraisten soidinmenojen kuvaus on tylsää ja ilotonta. Etenkin Christopher Eganin rooli Sophien kilpakosijana jää varsin väkinäiseksi.
Jos kuitenkin on valmis virittäytymään elokuvan tarjoilemiin siirappisiin tunnelmiin ja ohittamaan tästä aiheutuvan tahattoman komiikan, on Rakkauskirjeitä Julialle sinänsä ihan mukiinmenevää katsottavaa. Ainakin elokuva on tyylillisesti johdonmukainen. Se ei yritäkään kuvata ihmiselämän kriisejä ja kipupisteitä kovin uskottavasti vaan kuorruttaa henkilöhahmojensa elämän käännekohdat sumeilematta sokerilla. Lopputuloksena on hieman mitäänsanomaton, mutta sinänsä harmiton ja paikoitellen ihan viihdyttävä elokuva.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 2 henkilöä
Seuraava:
Inception
Tyylikkäässä uniagenttiseikkailussa toimintarymistely rohmuaa liikaa tilaa vainoharhaisen tunnelman virittelyltä.
Edellinen: Knight and Day
Toimintaelokuvaksi naamioitu romanttinen komedia edustaa jokaiselle jotakin -periaatetta, joten huumoriltaan ja toiminnaltaan elokuva on särmätön.