Prince of Persia: Sands of Time valkokangas

Prince of Persia: Sands of Timessä on yleisesti ottaen muutama positiivinen asia. Ensinnäkin, vaikka elokuva perustuu peliin, tätä ei lopputuloksesta huomaa. Koko homma on tehty tarinaa seuraavan katsojan ehdoilla, pelijuuret unohtaen. Toisekseen, kyseessä on tyyliltään miellyttävän vanhakantainen, romanttinen seikkailuelokuva, jossa pääpari sanailee jatkuvasti keskenään ja toimintaa ei ole jatkuvasti. Huonompi asia on sitten se, että hienoista puitteista huolimatta Prince of Persia on kovin persoonaton ja särmätön tapaus. Hieman kuin Pirates of The Caribbean ilman Johnny Deppin kapteeni Sparrow'ta, mutta ilman kapteeniakin piraatit vievät pitemmän korren.

Prince of Persia on jo muutaman vuosikymmenen vanha pelisarja, jonka osien yhdistävänä tekijänä on muinaisen Persian lisäksi päähahmon akrobaattitemput. Elokuva perustuu nimellisesti vuonna 2003 ilmestyneeseen Sands of Time -peliin, mutta oikeastaan ainoa pelistä peräisin oleva asia päähenkilön lisäksi on aikaa taaksepäin kääntävä tikari, jonka perässä elokuvassa ravataan.

Itsensä timmiin kuntoon treenannut Jake Gyllenhaal näyttelee prinssi Dastania, joka väärin perustein joutuu hovista pakoteille. Mukana kulkee tikarin lisäksi valloitetun kaupungin prinsessa Tamina (Gemma Arterton), joka suhtautuu sangen äkäpussimaisesti tilanteeseensa. Suhteen tai elokuvan kulkua ei tarvitse arvailla, ja elokuva on täysin turhaan venytetty kahden tunnin mittaan. Kun omaperäisyydellä ei juhlita, ei tämänkaltainen popkornielokuva hyödy mitään samankaltaisten kohtausten toistamisesta.

Suurempia ärsytyksen aiheita ei elokuvassa ole, mikä tarkoittaa sitä, että lopputulos on vain välittömästi unohdettava. Lavasteissa, puvustuksessa ja muussa silmään osuvassa ei ole resursseja säästelty, ja näyttelijätkin latelevat tapahtumia yliselittävät vuorosanansa niin uskottavasti kuin mahdollista. Gyllenhaalin lisäksi elokuvaan on haalittu muun muassa Ben Kingsley ja Alfred Molina.

Elokuvaan ei kuitenkaan ole onnistuttu puhaltamaan seikkailuhenkeä. Yksinkertaisen ja töksähdellen etenevän tarinan voisi helposti antaa anteeksi, jos huumori toimisi tai pääparin välillä olisi enemmän kemiaa. Nyt täytyy tyytyä kulissien lisäksi Molinan näyttelemän niljakeliikemiehen anakronistisiin ja toimimattomiin vitseihin ja pääparin löysään naljailuun. Verrattuna seikkailuelokuvien hiottuihin timantteihin, kuten Indyihin ja Vihreän timantin metsästykseen (1984), on Prince of Persia pelkkä hiilikimpale.