Ha-Sodot valkokangas

Israelissa naisten ja miesten välistä tasa-arvokehitystä hankaloittavat muun muassa tooraa kirjaimellisesti tulkitsevat ortodoksijuutalaiset. Yhdysvalloissa uraa yrittänyt israelilaisohjaaja Avi Nesher pureutuu tähän ilmiöön feministisessä elokuvassaan Ha-Sodot (2007), joka nähdään Vinokino 2009 -ohjelmistossa.

Vastoin rabbi-isänsä toiveita Naomi (Ania Bukstein) lykkää äitinsä kuoltua häitään ja vetäytyy opiskelemaan teologiaa naisille tarkoitetussa Midrasha-seminaarissa. Hän törmää opiskellessaan itseään reippaasti vapaamielisempään Michelleen (Michal Shtamler). Siinä missä Naomin usko on kurinalaista ja kirjoihin perustuvaa, uskoo Michelle taas sydämellään ja vastustaa traditioita.

Naomin ja Michellen inho toisiaan kohtaan kaikkoaa lopulta ja osapuolet oppivat arvostamaan toistensa maailmankuvia. Pian Naomikin huomaa, että uskonasioissa jokaisen usko on henkilökohtainen asia. Tai, että joskus epätraditionaaliset lähestymistavat voivat olla vanhoja perinteitä parempia.

Tämänlaisia naiiveja postikorttiviisauksia todetaan elokuvassa tuon tuosta, mutta ääriortodoksisen kulttuurin kuvaus on kiinnostava. Kuinka olla itselleen rehellinen yhteisössä, jossa naisen paikka on olla kotona palvelemassa aviomiestään ja jumalaa?

Naomi vastustaa elokuvassa tätä arvomaailmaa, muttei uskalla myöntää sitä. Ha-Sodotin maailmassa lähes kaikilla on omia kipeitä salaisuuksiaan, joita he joutuvat kantamaan harteillaan traditioiden pelossa. Kun Naomin äiti hiljeni masennuksestaan, vaikenee nainen itse omasta halustaan olla rabbi. Midrasha-seminaareja ylläpitävä yhteisö taas vaikenee asenteistaan patriarkaalista kulttuuria vastaan.

Mutta kaikkia salaisuuksia ei moni tohdi edes myöntää itselleen. Kun tytöt päättävät antaa synninpäästön murhasyytöksiä paenneelle ja kuolemaa tekevälle pariisilaisleskelle Anoukille (Fanny Ardant), he joutuvat tekemään sen opettajiltaan salaa. Miesrabbit pitävät Anoukia synnintekijänä ja Naomikin vasta Michellen käännyttämänä alkaa lopulta samaistua naiseen. Häkellyttävän avoimesti synneistään ja tunteistaan kertova Anouk saa Naominkin löytämään itsestään uusia piirteitä. Hän on nimittäin ystävystyttyään alkanut tuntea seksuaalista halua Michelleä kohtaan. Tämänlaiset tunteet ovat ortodoksijuutalaisen tulkinnan mukaan ehdottoman kiellettyjä. Tämä queer-konteksti on vain osa suurempaa henkisen vapautumisen kysymystä. Ihmisen on kohdattava itseään koskevat rumatkin asiat.

Ha-Sodot on tasa-arvokysymysten osalta lempeän toiveikas, mutta samalla naiivi. Elokuvassa toistellaan jatkuvasti anteeksiannon, erilaisuuden hyväksymisen ja rakkauden teemoja. Ihmisen ei tule uhrata aikaansa peloille ja ennakkoluuloille, vaan rakkaudelle ja ymmärrykselle. Nesherin ohjauksessa ei ole kuitenkaan moniulotteista tarttumapintaa ja elokuvaa voi luonnehtia uskaliaaksi vain pyhistä teksteistä tehtyjen tulkintojen perusteella.