Yön kirkas tähti valkokangas

Uusseelantilais-syntyinen Jane Campion tunnetaan ehkä parhaiten vuonna 1993 valmistuneesta, palkitusta elokuvastaan Piano. Pitkän linjan ohjaaja-käsikirjoittajan erityisalaa ovat oivaltavat ja ilmaisukeinoiltaan rikkaat ihmissuhdekuvaukset. Campionin uuteen romanttissävytteiseen draamaan latautuu siis väistämättä odotuksia.

Kuten Piano, myös Campionin uusin elokuva sijoittuu 1800-luvulle ja kuvaa ympäröivän yhteisön paheksunnalle altista rakkautta. Elämäkerralliseen ainekseen perustuva Yön kirkas tähti kertoo 1800-luvulla eläneen runoilija John Keatsin ja Fanny Brawnen muutaman vuoden pituisesta romanssista.

Rakastavaiset tulevat kovin erilaisista taustoista, ja tästä syntyykin klassiselle romanssille tyypilliseen tapaan osa tarinan jännitettä. Tyhjätaskuinen rentturunoilija ei aivan varauksetta onnistu vakuuttamaan Fannyn varakasta perhettä vävypoikakokelaana. Synkkiä pilviä rakastavaisten taivaalle luo myös Johnin vääjäämättä etenevä sairaus.

Vuodenaikojen vaihtumista kuvataan silmiinpistävän systemaattisesti. Kukat puhkeavat väriloistoon ja sitten kuolevat, luonnon värit ja valo vaihtelevat lämpimästä kylmään. Luontokuvauksen kautta elokuvan tärkeimmäksi teemaksi nousee ajan kuluminen sekä kaiken lohduton hetkellisyys. John Keatsin edustaman romantiikan ajan runouden inspiroimana elokuva herkuttelee elämän ja rakkauden hetkellisellä kauneudella unohtamatta niiden vääjäämätöntä päättymistä ja kuoleman läheisyyttä. Käytetyt metaforat ovat kuitenkin varsin kuluneita. Fannyn ahdistus esimerkiksi vertautuu perhosen vankeuteen lasipurkissa.

Elokuvassa voidaan nähdä myös sukupuolirooleihin liittyvää pohdintaa. Sinänsä mielenkiintoisena yksityiskohtana Fannyn ompelun ja muodin harrastaminen rinnastuvat miesten runojen kirjoittamisen. Campion kiinnittää terävästi huomiota tuon ajan naisten mahdollisiin ilmaisukeinoihin. Itseään voi ilmaista yhtä hyvin neulalla ja langalla kuin kynällä. Fanny kirjoo tunteensa kankaalle, ja John oppii arvostamaan tätä.

Taidokkaasta kuvauksesta ja yksittäisistä hyvistä aineksistaan huolimatta elokuva jää kokonaisuudessaan löysäksi ja päämäärättömäksi. Tarina on turhan pitkä ja jää pahasti polkemaan paikoillaan. Elokuvaan olisi kaivannut Campionin aikaisemmille elokuville ominaista tunteen paloa ja pinnan alla väreileviä jännitteitä. Yön kirkas tähti on visuaalisesti kaunis, muttei kovinkaan mieleenpainuva elokuva.