Näytetään 3040 artikkelia 3014:stä
Tärkeä tanskalaisdokumentti kyseenalaistaa nuorten sotilaiden valmiudet ja motiivit rauhanturvaamiseen.
Lumi Tirronen
Napakan intensiivinen rikostrilleri, jossa nuorukainen tempautuu alamaailman hengenvaaralliseen vedonlyöntiin.
Jussi Lahtonen
Toteava elokuva ammentaa suuret tunteensa päätähti Bora Altasin suurista, tummista silmistä. Se riittää mainiosti.
Manu Haapalainen
Omanlaisensa performanssi ja elämänkerta Andy Kaufmanin elämästä, jossa tärkeintä ei ole totuus vaan tarina.
Onnistunut elokuvien, pelikulttuurin ja sarjakuvakulttuurin ristisiitos, joka tempaisee mukaansa absurdin nasevilla kohtauksillaan ja osuvalla dialogillaan.
Synkähköstä aiheestaan huolimatta valoisa ja inhimillinen elokuva onnistuu nostamaan esiin humaaneja puolia elämästä.
Janne Kahila
Väkevän veljestarinan kautta Thomas Vinterberg luotaa syvälle hyvinvointiyhteiskunnan kääntöpuolen kohtaloihin.
Juha Rosenqvist
Lähes täydellisesti onnistunut muotokuva raskaan rockin suurmiehestä, Lemmystä.
Mathieu Amalric tunnetaan paremmin näyttelijänä, mutta hänen kolmas pitkä elokuvaohjauksensa on vakuuttava osoitus hänen kyvyistään kertoa tarinoita näyttelijäsuorituksilla.
Juho Liukkonen
Trillerimäinen juoni kannattelee ranskalaiselokuvan psykologisesti epäuskottavaa uusintaversiota.
Pidennetty mutta hieman vaisumpi versio Stallonen uran huippusaavutuksiiin kuuluvasta toimintaelokuvasta.
Leaves of Grass on pieni elokuva, jolla on suuri sydän.
Islantilaisen Baltasar Kormákurin ensimmäinen jenkkielokuva on puutteistaan huolimatta keskitasoa kiinnostavampi jännitysdraama.
Haudattu on kiinnostava, loistelias ja vähäeleinen pohdinta elokuvailmaisun ja ihmisen vaikutusmahdollisuuksien rajoista.
Outi Hakola
Näyttelijävetoinen episodielokuva kertoo eri-ikäisistä naisista erilaisissa elämäntilanteissa.
Jämäkkä uusiowestern toimii tiiviisti, ja sekä jännitys että toiminta ovat hyvässä tasapainossa.
Ohjaaja Borowczykin surrealistisen omanlaatuisessa tyylissä on jotain kiusaavalla tavalla kiehtovaa, vaikkei elokuva muuten puhuttelisikaan.
Ranskalaisista komedioista on harvoin saatu aikaan hyvää uusioversiota Hollywoodissa. Dinner for Schmucks on tästä hyvä esimerkki vaikka ei olekaan kamalimmasta päästä.
JP Jokinen
Valjuksi jäävä kauhun ja komedian yhdistelmä tappajapiraijoista. Tissejä tarjolla riittävästi, kauhua ei.
Four Lionsia on kirjoitettu kieli keskellä suuta ja sen mestarillisuus paljastuu katsojalle vasta vähitellen.
Klassiseen lännensarjakuvaan perustuva ja sen häpäisevä, torsoksi leikattu lännenkuvan irvikuva.
Kasariklassikon jatko-osa ei ehkä käy talouselämän peruskurssista, mutta oppitunnista hyvinkin. Ennen kaikkea se on kuitenkin tasokasta viihdettä.
Viimeinen manaus ei tarjoa kauhugenreen mitään uutta, vaan se vain kierrättää jo muissa elokuvissa nähtyjä asioita, ja tekee senkin niin huonosti, että se on häpeäksi esikuvilleen.
Riina Kesänen
Shelterin psykologista kauhua riittää tasaisesti alusta loppuun saakka.
Jaakko Lenni-Taattola
Hyvät näyttelijät kannattelevat tavanomaista perhedraamaa.
Erinomaiseksi kehuttu henkilökuva julkaistaan Suomessa vain saksitussa muodossa.
Vanhassa väkivaltawesternissä kaikki inkkarit eivät ole teltassa. Ja juuri siksi se on edelleen kiinnostava.
Janne Rosenqvist
Huumorin sävyttämä draama koskettelee suurkaupunkilaisten kipupisteitä.
Jenni Valta
Patricia Highsmithin psykologisen trillerin filmatisointi hukkuu massaan.
Robert Blake hyväuskoisena poliisina rock-tuottaja James William Guercion ainoaksi jääneessä ohjaustyössä.
Rauli Karjalainen
Onni-kulttielokuvan hämmentävä jatko-osa keskittyy onnen tavoittelun sijaan mielitekojen seurausten kuvaamiseen.
Sakari Lehtonen
Taideporno-lyhäreistä koostuva Destricted on yksittäisistä hyvistä elementeistä huolimatta sekava kokonaisuus vailla punaista lankaa.
Milos Formanin Otetaan hatkat kertoo nimensä mukaisesti irtiotosta ja lähtemisestä syvän inhimillisellä ja välillä koomisellakin tavalla.
Ken Loachin varhainen ohjaustyö on brittiläisen sosiaalisen realismin klassikko.
Rajujen ja tylyjen nyrkkeilykohtauksien ytimessä on lämminhenkinen draama isästä ja pojasta.
Erittäin brutaalia mutta perusteltua väkivaltaa sisältävä tasapaksu, kliinisen kylmä filmatisointi Jim Thompsonin kulttiromaanista.
Kevin Costner tähdittää masentavaa kauhukliseiden kierrätystä.
Mustan nuorisokomedian nyansseista nauttii parhaiten, jos silmäkulmassa on pilkettä eikä malka.
Eksploitaatioelokuviin kuuluu olennaisena osana katsojan alimpiin vaistoihin vetoaminen.
Irlannin merellisen kauneuden ja tyyneyden, kansantarujen kiehtovan tulkinnan sekä vahvojen roolisuorituksiensa ansiosta Ondinessa on omaperäisyyttä, aitoutta ja väkevää kotiseuturakkautta.
Muoto tuo sisältöä keskinkertaiseen ihmisen sisäisen maailman kuvaukseen.
Tina Myllyniemi
Jylhä, paikoin shamanistisen unenomainen ja pelkistetty elokuva on alkuvoimaisuudessaan ja luonnonvoimaisuudessaan väkevän omaleimainen.
Mukiinmenevä muotokuva miehestä, joka tuhoaa kuolemanpelossaan kaiken sen, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.
Pitkäpiimäisen ja epäloogisen 1970-luvun tarkka-ampujajännärin voi suosiolla unohtaa elokuvahistorian hämäriin.
Vaikka Robin Hood on dvd:llä vartin verran teatteriversiota pidempi, se ei ole katsomiskokemuksena onneksi juurikaan tylsempi.
Lattea koulukomedia toistaa kuluneita kliseitä.
Elokuva on pätevä musiikkihistoriallinen katsaus ensimmäisten naisrokkarien vaiheisiin ja asettuu hyvin aikansa kontekstiin.
Uskonnon roolia identiteetin rakennusosana ruotiva brittikomedia on ihastuttavan ironinen, vaikka elokuvan potentiaalin hyödyntäminen jää puolinaiseksi.
Salaperäisen, yliluonnollisen tiedon ja perhesuhteiden rajamaastossa liikkuva elokuva on hyvässä ja pahassa täysiverinen suomalainen indie-elokuva.
Loistavilla näyttelijäsuorituksella silattu laatudraama on haastava ja koskettava kotirintamakuvaus.