Youth in Revolt kotikatsomo

"Mitä naisesi voi sietää, rakastellessasi saat sen tietää", raiskasi Tapani Kansa kanadalaisen Bryan Adamsin hitin Have You Ever Really Loved a Woman. Tapsan käsittämättömät käännöskukkaset sopivat kuitenkin mainiosti Miguel Artetan ohjaaman romanttisen indie-nuorisokomedian teemaksi ja tavoitteeksi. Nopeatempoisesti ja pettävän vaivattoman näköisesti etenevä elokuva ei ehkä keksi pyörää uudestaan, mutta toimii sellaisenaan hyvin luontevasti.

Kirjasarjaan perustuva elokuva kertoo fiksusta, sanavalmiista mutta yhtä kaikki puhtaasti beta-urosten kastiin kuuluvasta teinipojasta Nick Twispistä (Michael Cera, vastaavien roolien erikoismies), joka lomallaan tapaa huumorintajuisen, fiksun ja kauniin Sheeni Saundersin (Portia Doubleday). Sheenikin vastaa Nickin tunteisiin, mutta romanssi katkeaa, kun Nick joutuu palaamaan kotikaupunkiinsa miessuhteissaan holtittoman yh-äitinsä huomaan ja Sheeni menee sisäoppilaitokseen.

Palavan rakkauden polttamana Nick haluaa päästä Sheenin syliin – ja pöksyihin – keinolla millä hyvänsä. Koska hänessä itsessään ei ole tarpeeksi härskiä pelimiestä ja kylmänviileää keinottelijaa, Nick kehittää itselleen viiksekkään, ranskalaisen alter egon Francois Dillingerin. Francois ottaa ohjat ja on valmis käyttämään kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot, sopi se tai ei hänen tai Sheenin vanhemmille, poliisille tai Sheenille itselleen.

Michael Cera on kenties näytellyt vastaavia rooleja kerran pari liikaa, mutta hän ei sorru rutiininomaisuuteen ja on erityisesti viiksekkäänä fransmannina mainio. Portia Doubleday tekee myös raikkaan roolin nuorena naisena, joka on näennäisestä itsevarmuudestaan huolimatta sisimmässään yhtä epävarma rakkauden edessä kuin Nick. Muu näyttelijäkaartikin on valittu osuvasti. Steve Buscemi ja Fred Willard ovat hyvissä sivurooleissa, kuten myös Justin Long, joka esittää Sheenin psykedeelisestä, sieniä tarjoilevaa isoveljeä.

Tietyssä iässä korviaan myöten rakastuneet tytöt ja erityisesti pojat fantasioivat jatkuvasti rakkaastaan ja vannovat itselleenkin, että he ovat valmis mihin tahansa tekoihin rakkautensa takia. Elokuvassa epätoivoisimmatkin keinot saada oma rakas vierelleen toteutetaan jossittelun sijasta. Nickin/Francoisen teot olisivat totta kai tosielämässä varsin reippaita, mutta eivät läheskään niin häiriintyneitä kuin rakkaustarinoiden klassikon, Shakespearen Romeon ja Julian päähenkilöiden tosirakkauden edestä tehdyt teot, jotka johtavat tuplaitsemurhaan.

Teoksen huimat juonenkäänteet heijastavat teini-ikäisten totaalirakastumisen emotionaalista äärimmäisyyttä komedian keinoin. Naurunalaisuuden kohteeksi joutumisen ja kyynisen pilkan sijasta Youth In Revoltissa on kyse anarkistisen hyväntahtoisesta kanssanaurusta, joka asettaa absurdeimmatkin ylilyönnit oikeisiin mittasuhteisiinsa. Artegan mustan nuorisokomedian nyansseista nauttiikin parhaiten, jos silmäkulmassa on iloista pilkettä eikä ilkeä malka.