Red Hill kotikatsomo

Vaikka westernin kuolemaa on toitotettu ties kuinka monta vuotta ja vuosikymmentä, niin tosiasiassa genre ei ole kuollut mihinkään, korkeintaan välillä ratsastanut auringonlaskuun ja tullut uudessa kuosissa takaisin. Menneisyyteen sijoittuvien lännenkuvien lisäksi westerneitä on päivitetty ulkoisesti nykypäivään, mutta rakenteellisesti ne ovat ihka aitoja länkkäreitä. Sellainen on myös Patrick Hughesin ohjaama Red Hill.

Red Hillin tarina on lähes klassisen arkkityyppinen. Nuori kaupunkilaispoliisi, nimeään myöten lännensankarilta kuulostava Shane Cooper (Ryan Kwanten) siirtyy apulaissheriffiksi syrjäiseen pikkukylään, jossa hänen raskaana oleva vaimonsa saa olla rauhassa ilman nykypäivän suurkaupungin hälinää ja keskenmenon uhkaa. Ensimmäisen työpäivän leppoisuus hevosella ratsastamisineen ja kaupungin asukkaisiin tutustumisineen keskeytyy äkisti, kun lähialueen vankilasta karkaa vaarallinen aboriginaalivanki Jimmy Conway (Tom E. Lewis).

Pääsheriffi, dominoivan itsevaltainen Vanha Bill (Steve Bisley) apulaisineen suhtautuu asiaan oudosti ja kieltäytyy pyytämästä apua muualta. Conwaylla, syrjityllä alkuasukkaalla on omat syynsä palata kostamaan, ja kostosta tuleekin verinen, kun lähes puhumaton, karu ja tyly Conway tykittää yksi kerrallaan kaupungin silmäätekeviä hengiltä armoa antamatta, apulaissheriffi Cooperin ihmetellessä mitä ja miksi tapahtuu.

Vaikka Cooper on tarinan keskushahmo, jonka näkökulmasta tapahtumia kerrotaan, niin teoksen todellinen suola on nimenomaan Conway, jonka rokonarpiset kasvot tuovat mieleen Charles Bronsonin tai vastaavan yhtä kivikasvoisen, lain väärällä puolella olevan armottoman kostajan ajoilta, jolloin perinteinen vanhan liiton toimintaelokuva vielä oli voimissaan. Kosto on toisinaan oikeutettu, ja toisinaan laki ei ole yhtä kuin oikeus. Cooper voi olla sankari, mutta Conwayn hahmo on se, mikä jää Red Hillistä mieleen.

Australian karut puitteet ja aavat maisemat ovat oivallisia lännenkuvien miljöölle, ja Hughes kuvausryhmineen hyödyntää taitavasti ympäristöään. Jäntevä, napakka tarina toimii tiiviisti, ja sekä jännitys että toiminta ovat hyvässä tasapainossa. Elokuva ei saarnaa, mutta tuo muutamassa avainkohtauksessa esille aboriginaalien turhan usein kokeman surkean ja usein umpirasistisen kohtelun. Red Hill ei ole kenties enempää kuin perinteinen western modernin ajan puitteissa, mutta se ei ole myöskään sitä vähempää, ja onnistuu tavoitteissaan varsin mainiosti.