Hengenvaarassa kotikatsomo

Islantilainen Baltasar Kormákur lukeutuu kiinnostavimpiin pohjoismaalaisiin ohjaajiin heti tanskalaisten nykymestareiden Lars von Trierin, Thomas Vinterbergin ja Susanne Bierin vanavedessä. Kormákurin tuotanto on meillä tanskalaisia vähemmän tunnettua, mistä kertoo hänen elokuviensa vaihteleva levitys. Meri (2002) lienee viimeisin teattereissa nähty Kormákurin elokuva, jonka jälkeen hänen teoksensa ovat päätyneet dvd-levitykseen, jos siihenkään. Tämä on sääli, sillä Kormákurin elokuvat ovat temaattisesti kiinnostavia ja kuvakerronnaltaan sekä estetiikaltaan vaikuttavia, mistä 101 Reykjavik (2000), A Little Trip to Heaven (2005) ja Jar City (2006) ovat hyviä esimerkkejä.

Kormákurin kyvyt on huomattu myös Atlantin toisella puolella. A Little Trip to Heaven oli jo osittain yhdysvaltalaistuotantoa ja sitä tähdittivät Forest Whitaker ja Julia Stiles. Viime vuonna valmistunut Hengenvaarassa on miehen ensimmäinen puhdas jenkkileffa ja seuraava Amerikan tuotanto, Mark Wahlbergin tähdittämä Contraband (2012), on tekeillä.

Kormákurin kotimaassaan ohjaamien elokuvien suuri vahvuus on ollut aiheiden yleismaailmallinen käsittely kansallisesti persoonallisten tunnuspiirteiden ja yksityiskohtien kautta. Valitettavan usein tämä ulottuvuus katoaa amerikkalaisten tuotantokoneistojen teollisessa elokuvanteossa. Näin on käynyt esimerkiksi Susanne Bierille ja Hengenvaarassa-elokuvan perusteella nyt myös Kormákurille.

Laittomaan elinkauppaan, moraaliin ja ihmishengen laajempaan arvopohdintaan pureutuvan elokuvan tarina on temaattisesti haastava mutta juoneltaan varsin yksiviivaista jännitysdraamaa kertoessaan varakkaan amerikkalaisperheen isästä, joka lähtee vaaralliselle retkelle Meksikoon saadakseen kuolemansairaalle tyttärelleen uudet keuhkot.

Tarinan ja kerronnan dynamiikka lepää lähes kokonaan Dermot Mulroneyn esittämän isän, Paul Stantonin, kujanjuoksussa aikaa vastaan. Elinkaupan ja moraalin vaikeammat tematiikat ohitetaan turhan vikkelästi, eivätkä nopeasti etenevässä elokuvassa henkilöhahmotkaan ennätä avautua tarpeeksi, jotta heidän tekemät ratkaisut niin moraalin kuin käytännönkään tasolla tulisivat riittävän perustelluiksi. Päähenkilö Stantonin olettaisi oikeuslaitoksen syyttäjänä olevan keskimääräistä loogisempi ja rationaalisempi henkilö, mutta hän on jopa silmiinpistävän sinisilmäinen vaatiessaan laittomalta elinkauppiaalta tyttärelleen sopivia keuhkoja seuraavaksi päiväksi oivaltamatta nopeaan toimitukseen liittyvää moraalittomuutta.

Tuntiin ja kahteenkymmeneen minuuttiin puristettu elokuva on tervetullut poikkeus ylipitkien elokuvien aikakaudella. Hengenvaarassa ei ole kuitenkaan lyhyestä kestosta jäntevyyttä saava yksioikoinen toimintaelokuva vaan sisällöltään moniulotteinen draama, joka ei nyt lyhyessä mitassaan yksinkertaisesti ehdi käsitellä esiin nostamiaan aiheita tarvittavalla syvällisyydellä.

Estetiikaltaan Hengenvaarassa on Kormákurin elokuville tyypillisesti hiottu ja tyylitelty, mutta Meksikon kuvaaminen ylivalotetulla seepialla alkaa olla jo klisee. Samoin varakkaaseen ja turvattua elämää elävään amerikkalaisperheeseen kulminoitu ahdinko ja heidän selviytymiskamppailunsa on moneen kertaan nähtyä draamaa, joka vaatisi vaikuttaakseen enemmän sitä näkemyksellistä rohkeutta ja selkärankaa, jota elokuva tarjoaa loppuratkaisussaan. Lopussa nähtyä lajityyppinsä peruskonventioita haastavaa asennetta olisi toivonut koko elokuvaan.

Vaikka Hengenvaarassa on Kormákurin teoksista kokonaisuutena heikoimpia, se on amerikkalaisten jännitysdraamojen saralla keskitasoa kiinnostavampi – ehkä nyt odotukset olivat vain liian korkealla.