Kuin tämä olisi tapahtunut ennenkin

Todd Solondzin ohjaama Onni (1998), mustan huumorin keinoin amerikkalaisen keskiluokan pahoinvointia ruotinut teos, oli yksi 1990-luvun muistettavimmista elokuvista. Life During Wartime on sille löyhästi perustuva samanaiheinen satiiri, jonka tapahtumat sijoittuvat 10 vuotta alkuperäisen teoksen jälkeen. Jujuna on, että kaikkien henkilöiden esittäjät ovat vaihtuneet, eivätkä useimmat heistä muistuta ulkoisesti juurikaan alkuperäisiä versioitaan. Solondz käytti samaa tekniikkaa jo Palindromesissa (2004), jossa samaa päähenkilöä esitti vuorotellen 10 erinäköistä ja -ikäistä näyttelijää.

Life During WartimeTarinassa vankilasta vapautunut pedofiili-isä Bill matkustaa tapaamaan Floridaan muuttanutta perhettään. Uuden miehen löytänyt Trish-äiti on kuitenkin valehdellut jälkikasvulleen heidän isänsä kuolleen – seikka, josta nyt vuorostaan aikuistumisen kysymyksiä pohtiva keskimmäinen lapsi Timmy ei ilahdu. Trishin siskoista Helen on puolestaan nykyisin menestyksekäs Hollywood-käsikirjoittaja, ja itsensä tappaneen ex-poikaystävä Andyn haamun riivaama Joy on naimisissa ensimmäisestä osasta tutun rivoihin puhelinsoittoihin addiktoituneen Allenin kanssa.

Vaikka elokuvien yhteyttä alleviivataan muun muassa keskenään identtisillä alku- ja loppukohtauksilla, ei Life During Wartimea tulisi nähdäkseni katsoa liiaksi Onni mielessä. Itsensä toteuttamisen sijaan nyt pohditaan mielitekojen seurauksia, niiden anteeksiantoa ja unohtamista. Teos myös kommentoi ajankohtansa poliittisia aiheita viitaten Lähi-idän tapahtumiin ja rinnastaen pedofiilit terroristeihin. Toisaalta vertailulta ei voi välttyä, sillä niin samankaltaisia kaksi elokuvaa ovat tyyliltään.

Life During WartimeLife During Wartime ei kuitenkaan ole yhtä hauska, oivaltava ja vaivaannuttava kuin kulttimainetta nauttiva isoveljensä. Onnesta poiketen nyt ei myöskään ole aivan selvää, nauraako Solondz oikeastaan henkilöilleen vai näiden kanssa, sillä heitä on vaikea mieltää ykkösosasta tutuiksi samaistuttaviksi hahmoiksi. Ehkäpä vieraannuttamisefekti on aivan tarkoituksellinen – yhtä kaikki tämä hämmentävä ”jatko-osa” ei missään nimessä ole edeltäjänsä veroinen täysosuma, jos ei aivan täysi hutikaan.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 4 henkilöä