Yhteinen sukellus

Vesa-Matti Loiri ei ole tähän mennessä halunnut elämästään tehtävän sen enempää elämäkertaa kuin elokuvaakaan. Mieli muuttui, kun Loiri kuuli, että Mika Kaurismäki olisi sellaisen valmis ohjaamaan. Alun perin idea tuli Loirin managerilta, Pete Eklundilta. Vesku-elokuvan lehdistötilaisuudessa Loiri kertoo tuntemuksistaan nyt, kun elokuva on valmis.

Olen nähnyt elokuvan vasta yhden kerran. Sen jälkeen tuntui alastomalta, mutta olen tyytyväinen alaston. Eniten olin pelännyt sitä, että dokumentissa olisi puhuvia päitä ja hymistelyä, mutta se oli turha pelko. Eri asiat lomittuvat elokuvassa hienolla tavalla.

Kysyttäessä luottamuksen rajoista sekä Loiri että Kaurismäki vakuuttavat, että sellaista aluetta ei ollut, josta ei olisi saanut puhua. Loiri jatkaa:

En roolittanut omia puheitani vaan olin rehellinen. Siihen auttoi myös elokuvan tekoon käytetty pitkä aika. En ole kaunistellut asioita.

Kaurismäki ja Loiri ovat tavanneet ensimmäisen kerran jo 1980-luvun alkupuolella, mutta toistensa lähipiireihin he eivät ole kuuluneet. Tämän Kaurismäki sanoo olleen tärkeä edellytys elokuvanteolle.

En olisi lähtenyt tekemään elokuvaa, jos olisimme olleet kovin läheisiä entuudestaan. Tietty etäisyys on ollut tarpeen.

Mika ja Aki Kaurismäki olivat kuulemma joskus pyytäneet Loiria elokuviinsa, mutta aikataulut eivät kertaakaan käyneet yksiin. Loiri oli kesät kiinni Turhapuro-elokuvien teossa ja muissa Spede Pasasen projekteissa. Kun Loirilta kysytään, onko Turhapuro ollut rasite, hän vastaa:

Niin kuin elokuvassakin kerron, monet varoittivat komedian ja viihteen tekemisestä. Onhan se jossain mielessä ollut rasite, mutta olen kuitenkin saanut tehtyä välillä muutakin: Leino-levyt, Holmbergin Rauta-ajan ja Dostojevski-projektin… Olen aina tehnyt sitä mikä kiinnostaa.

Sodankylän elokuvajuhlilla sairaskohtauksen saanut Loiri kertoo voivansa nyt paremmin.

Minulla oli onni saada sairaskohtaus Sodankylässä; sain hyvää hoitoa Lapin keskussairaalassa, ja siellä tehtiin perusteellisia tutkimuksia, joissa ilmeni minulle itsellenikin uusia asioita. Välillä on kyllästyttänyt olla Vesa-Matti Loiri, mutta nyt kaikki on hyvin: paino putoaa, toivottavasti vauhdilla, ja insuliinini on vaihdettu toiseen. Vielä jos olisi vähän parempi liikkuvuus.

Loiri tekee parhaillaan uutta levyä, jonka pitäisi ilmestyä joulumarkkinoille. Syksyllä on luvassa konserttikiertue. Tulevaisuudestaan Loiri toteaa kuitenkin:

En usko, että näyttelen enää. No, ehkä jos tulee sellainen elokuva, jossa saa istua. Mutta hyvin tarkkaan kyllä katson, mihin suostun. Elokuvan pitäisi olla todella kiinnostava. Uskon, että tämä levykin jää viimeiseksi.

Ohjaajan sana

Kerroit lehdistötilaisuudessa, että et halunnut kaivella tai ronkkia… Tuleeko näin intiimiä henkilödokumenttia tehdessä koskaan sellaista tunnetta, että tunkeutuu liian lähelle? Ettei haluakaan paljastaa kaikkea tai että haluaa jotenkin suojella kohdetta?

Oikeastaan kaikki meni aika helposti. Dokumenttia kuvattiin niin pitkään, puolentoista vuoden ajan aina silloin tällöin, että meille syntyi selkeä, luottamuksellinen suhde ja Vesku pystyi avautumaan. Meillä oli samanlainen päämäärä; Vesku tiesi, ettei dokumentilla haeta mitään skandaalia. Tietysti jos ajattelen, että vaikka itsestäni tehtäisiin tällaista dokumenttia, niin kyllähän se tuntuisi vaikealta… mutta Veskulle se oli varmasti helpompaa, kun hän on esiintyjänä tottunut olemaan näyttämöllä.

Puolessatoista vuodessa varmaan jo kiintyy kuvattavaansa?

Kyllä… Onhan se aikamoinen sukellus. Kyllä siitä enemmän saa irti kuin Seiska-lehdestä. Dokumentinteosta ohjaajakin saa tavallaan enemmän kuin fiktion tekemisestä. Tulemme varmasti olemaan Veskun kanssa tekemisissä tämän jälkeenkin.

Eli olette ystävystyneet prosessin aikana?

Kyllä.

Teitkö tavallaan omaa tulkintaasi Loirista vai pyritkö objektiivisuuteen?

Sekä että. Vesku ei missään vaiheessa sanellut, mitä kuvataan ja missä kuvataan, vaan aloitteet tulivat minulta. Oli tietysti itsestään selvää, että tietyt paikat ja asiat tulivat mukaan. Mutta esimerkiksi leikkausvaiheeseen Vesku ei osallistunut lainkaan. Näytin hänelle jossain vaiheessa, mitä olin tehnyt, ja kun hän piti tyylistä, jatkoin samalla tavalla.

Veskun fysiikka oli tietysti läsnä kuvausvaiheessa ja vaikutti tekemiseen. Mikään akrobatia ei tullut kysymykseen, koska hänen on vaikea kävellä.

Etsitkö jotain sellaista, mikä on ehkä jäänyt huomaamatta suurelta yleisöltä tai medialta, jotain uutta? Ja jos, niin löysitkö?

Halusin löytää ihmisen roolin takaa. En ehkä niinkään etsinyt mitään uutta, mutta halusin löytää kokonaisvaltaisen ihmisen ja osoittaa Veskun monipuolisuuden.

Ainakin tiedän nyt, että useat lööpit ovat olleet turhia. Vesku on loppujen lopuksi sellainen matti meikäläinen, hyvässä mielessä. Hän ei ole rakentanut imagoa, vaan on aito ja rehti. Ja siksi varmaan niin rakastettu.

Elokuva on aika vakava, surullinenkin. Sketseihinkin tulee syvällisempi ulottuvuus, kun ne vertautuvat yksityiselämän tapahtumiin. Kuten Loiri itse sanoi, ”elämä siirtyi sketseihin ja sketsit elämään”.

Niin, ei tietenkään olisi ollut mitään järkeä tehdä koomista elokuvaa Veskusta. Hänhän puhuu elokuvassakin niin sanotusta koomikon taudista, siitä kuinka aina pitäisi naurattaa ja viihdyttää.

Mutta ei elokuva nyt niin vakava ole. Mukana on vakavampiakin aiheita, mutta onhan Vesku hauska mies.

Loirilta kysyltiin lehdistötilaisuudessa, eikö häntä harmita olla tuollainen monilahjakkuus ja suomalainen. Loiri vastasi, ettei ole haikaillut kansainvälisen uran perään, koska rakastaa suomalaisuutta. Mikä on oma suhteesi suomalaisuuteen? Olet tehnyt aika paljon kansainvälisiä elokuvia ja asutkin ulkomailla.

Minähän olen asunut melkein enemmän ulkomailla kuin Suomessa, yli 20 vuotta. Vietän vähemmän aikaa täällä kuin Brasiliassa, missä on kotini. Suomi on enemmän eksoottinen paikka minulle. Mutta olen tietysti suomalainen, ei siitä eroon pääse eikä pidäkään päästä.

Ohjaajalle on helpompaa tehdä kansainvälistä uraa kuin näyttelijälle. Mutta kyllä esimerkiksi Turhapuro tunnetaan aika hyvin muissa Pohjoismaissa. Ja Jean-Pierre Kusela on jonkin sortin kulttihahmo Saksassa, sketsejä on dubattu saksaksi. Oikeastaan joka maassa on suuria koomikoita, joita ei juuri muualla tunneta. Kieli ja kansalliset piirteet rajoittavat.

Lue myös