Mama Africa valkokangas

Mika Kaurismäen ohjaama dokumenttielokuva Mama Africa vetoaa tunteisiin kertomalla legendaarisen eteläafrikkalaislaulaja Miriam Makeban (1932–2008) myrskyisän tarinan.

Makeba on paitsi yksi tunnetuimpia afrikkalaismuusikoita myös aktivisti, joka eli yli 30 vuotta maanpaossa kotimaastaan Etelä-Afrikasta. Palaamaan hän pystyi vasta 1990-luvulla Nelson Mandelan vapauduttua vankilasta. Makeban musiikissa on vahva sanoma, mutta hän oli muutenkin aktiivinen yhteiskunnallinen toimija. Voimakkaasti apartheidia vastustanut laulaja puhui koko ikänsä rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta, rasismia vastaan.

Dokumenttielokuva koostuu arkistomateriaalista ja lukuisista haastatteluista. Äänen saavat Makeban läheiset omista perheenjäsenistä työtovereihin. Kuullaan muun muassa laulajan lapsenlapsia, entisiä aviomiehiä ja viimeisen taustabändin jäseniä. Niin menneiden vuosikymmenten legendaariset muusikkotoverit kuin Makeban musiikista inspiroituneet nuoret afrikkalaiset naislaulajat saavat suunvuoron.

Aineksia on paljon, mutta taitava leikkaus tekee Mama Africasta hallittavan kokonaisuuden. Mustavalkoiset valokuvat Makeban uran alkutaipaleelta ovat yksi elokuvan parhaimpia esteettisiä elämyksiä. 1950-luvun tyyli ihastuttaa.

1960-luvun New Yorkissa Makeba tutustuu jazz-legendoihin ja hänen uransa lähtee kansainväliseen lentoon. Mutta laulaja kohtaa vastarintaa Yhdysvalloissakin avioiduttuaan kiisteltyihin Mustiin panttereihin kuuluneen Stokely Carmichaelin kanssa. Makeba on kuitenkin afrikkalaisvaltioiden johtajien suosiossa ja pitkäaikainen koti löytyy Guineasta.

Moni halusi hiljentää Makeban – oli sitten kyse Etelä-Afrikan tai Yhdysvaltojen kritisoimisesta. Hänen kohtaamansa vaikeudet ja vastoinkäymiset ovat kuitenkin omiaan vahvistamaan kuvaa laulajasta sorrettujen ikonina. Mutta Makeba itse vakuutti, ettei hänen musiikkinsa ole poliittista. Hän sanoi vain laulavansa totuuden.

Kuten pitääkin, annetaan dokumenttielokuvassa tilaa myös Makeban musiikille. Kuvamateriaali ikonisen laulajan esiintymisistä niin uran alkutaipaleella kuin elämän viimemetreilläkin puhuttelee. Hänen omaleimainen äänensä ja voimakas läsnäolonsa välittyvät valkokankaalta.

Rohkeasta yhteiskunnallisesta vaikuttajasta näytetään yksityisempiäkin puolia. Läheiset kertovat esimerkiksi Makeban rakastaneen ruuanlaittoa. Kuvailuista rakentuu kuva paitsi älykkäästä ja voimakkaasta myös lämpimästä ihmisestä.

Laulajan yksityiselämästä ei puutu dramaattisia käänteitä, surua ja tuskaa. Jo vauvana hän joutui äitinsä mukana vankilaan. Aikuisiällä Makeba joutui hautaamaan sekä oman tyttärensä että lapsenlapsensa. Kaurismäen dokumenttielokuva ei kuitenkaan sorru turhaan sentimentaalisuuteen. Selviytyjänaisen elämäntarina on itsessään tarpeeksi vahva koskettamaan.

On selvää, että dokumentaari hyötyisi Makeban omista havainnoista ja kommenteista. Mutta valitettavasti laulajalegenda menehtyi muutamia vuosia sitten, ennen kuin Kaurismäki ehti tavata hänet. Makeba veti viimeiset hengenvetonsa esiinnyttyään mafian vastaisessa tilaisuudessa Italiassa – makeboillehan on tilausta myös nykymaailmassa. Kaurismäki on kuitenkin tehnyt parhaansa käsillä olleen materiaalin pohjalta. Kaunis dokumenttielokuva henkii Makebaa muistuttaen paitsi laulajan lumoavasta musiikista myös hänen tarpeestaan ja tavastaan vaikuttaa.