Apinoiden planeetan synty valkokangas

Aina siitä asti, kun Charlton Hestonin esittämä astronautti Taylor polvistui ensimmäisessä Apinoiden planeetta -elokuvassa (1968) hiekkarannalle tajuten ympäristönsä olevan ihmisen lopulta tuhoama Maa, Fox-yhtiön tuottoisa apinasaaga (kuusi elokuvaa, kaksi televisiosarjaa) on saanut elinvoimansa ainakin osin ihminen vastaan luonto -tematiikasta. Kuinka pitkälle ihminen voi tai sen on eettisesti sopivaa manipuloida ympäristöään alati kehittyvän geenitekniikan ja lääketieteen avulla? Tähän kysymykseen pyrkii vastaamaan tai ainakin sen katastrofaalisen pimeän puolen näyttämään Apinoiden planeetan synty (2011), jonka tarkoituksena on toimia elokuvasarjan uuden tulemisen alkuna. Startti ainakin oli varsin lupaava, elokuva keräsi avausviikonloppunaan tuloja Yhdysvalloissa kunnioitettavat 54 miljoonaa dollaria.

Uuden brittiohjaaja Rupert Wyattin kädenjälki on visuaalisesti upeaa katsottavaa. Ensimmäistä kertaa apinat esiintyvät elokuvassa tietokonegrafiikan ja visuaalisten erikoistehosteiden kautta kuitenkin niin, että oikeat näyttelijät olivat pukeutuneet liikepukuihinsa (performance captive suits) oikeilla tapahtumapaikoilla suljetun studioympäristön sijaan, siis päinvastoin kuin esimerkiksi Avatarissa (2010). Tämä antaa apinoista hyvin luonnollisen kuvan. Vielä Tim Burtonin surullisenkuuluisassa Apinoiden planeetassa (2001) näyttelijät oli puettu apinapukuihin. Konsepti huipentuu hirvittävällä ja tehokkaalla tavalla elokuvan lopussa.

Apinoiden planeetan synnyn käsikirjoitus on juoneltaan varsin poikkeuksellinen, mikä melkein ansaitsisi tähän juttuun sen viidennenkin tähden. Nimittäin apinoiden joutuminen lääkekokeiden kohteiksi, joiden sivujuonteena on James Francon esittämän tiedemies Will Rodmanin päättäväisyys pelastaa kuoleva isänsä (loistava John Lithgow) Alzheimerin taudin kynsistä, ja oikeastaan koko elokuvan tarina kuvataan nimenomaan apinoiden eli luonnon näkökulmasta. Tätä ei myöskään liene aiemmin harrastettu ison budjetin massaelokuvissa, animaatioita lukuun ottamatta.

Apinoiden planeetan synty sisältää useita viittauksia sarjan aiempiin elokuviin, kuten johtoapinan nimi (Caesar, esittäjänään tällä kertaa Andy Serkis) ja Caesarin äidin nimi ”Kirkassilmä”, joka oli vuoden 1968 alkuperäisversiossa apinatiedenainen Ziran antama lempinimi Hestonin esittämälle Taylorille. Elokuvassa kuullaan myös Hestonin kuuluisimmat, elokuvahistoriaan jääneet vuorosanat ja mies itsekin nähdään haudan takaa välähdyksenomaisella tavalla.

Detaljit sikseen. Apinoiden planeetan synty on kokonaisuutena piristävimpiä viime vuosina ilmestyneitä tieteiselokuvia, joka on kuitenkin tehty tarkoituksella maanläheiseksi juuri edellä mainitun tehostetekniikan ansiosta. Jos ja kun kyseessä on uuden apinaelokuvasaagan alku, on mielenkiintoista aikanaan nähdä, millaisiin suorituksiin visuaalisesti vielä päästäänkään – kunhan huolehditaan, että ykkösosan realistinen uskottavuus säilyy vastedeskin. Muussa tapauksessa kassavirtakatastrofi iskee ja ihminen huomaa, että luonnon manipuloinnissa on todellakin rajansa.