Kuudestilaukeava
Vanha kirja avautuu ja valkoisiin sonnustautunut cowboy nimeltään Buster Scruggs (Tim Blake Nelson) ratsastaa valkokankaalle kitaraa soittaen ja jodlaten. Jossain perinteisemmässä lännenelokuvassa hän olisi tarinan kertoja, mutta Joel ja Ethan Coenin kyynisessä farssimaailmassa näin ei ole.
Vanhojen westernien piirrettyjenomaisella väkivallalla leikittelevä avausosio toimii oivana herätyksenä, ja samalla alustaa katsojat muuta elokuvaa varten. Tästä eteenpäin kaikki on sallittua.
Pankkiryöstäjä (James Franco) päätyy epäonnistuneen ryöstön seurauksena ojasta allikkoon. Päätöntä ja jalatonta miestä (Harry Melling) esitellään kaupungeissa yhden miehen friikkisirkuksen osana. Itsekseen puhuva kullankaivaja (Tom Waits) raastaa kullanhimossaan käymätöntä korpimaata. Vankkurikaravaanin mukana Oregoniin pyrkivä nainen (Zoe Kazan) joutuu tekemään kovia valintoja elämänsä suhteen. Ja lopuksi goottilaiset postivaunut kiitävät preerian halki ruumis katollaan samalla, kun pimeän laskeutumisen herättää kysymyksiä koko matkan päämäärästä.
The Ballad of Buster Scruggs kuvaa selvästi myyttisempää länttä kuin mitä Coenit ovat aiemmissa westerneissään (Menetetty maa, Kova kuin kivi) kosketelleet. Se on länkkäriantologia, jonka tarinoita yhdistävät keskenään pelkät puitteet. Mukana on osioita ja elementtejä farssista romanttiseen draamaan ja tyylipuhtaaseen goottikauhuun asti, mutta siitä huolimatta kaikki tuntuu coenmaiselta. Huumori on yhtä mustaa kuin ennenkin ja kuvakerronta on totutun näyttävää ja mahtipontista.
Episodimainen rakenne toimii pitkälti veljesten vahvuuksien ansiosta. Coenien kyky kirjoittaa mieleenpainuvia hahmoja ja nokkelaa dialogia sekä samalla hylätä tarpeettomat genrerajat, ovat edelleen ylittämättömiä. Se tunnelataus, jota he pystyvät noin 20 minuutin mittaisiin episodeihin upottamaan, on myös saavutus, joka toimii muistutuksena hyvän lyhytelokuvan voimasta.
Monipuolisuutensa ansiosta Buster Scruggs tarjoaa myös kelvollisen läpileikkauksen Coenien koko urasta. Heidän elokuvissaan on ollut nähtävissä vaikutteita erilaisista lännenelokuvista jopa silloin, kun puitteet eivät olisi sitä vaatineet: Esimerkiksi Big Lebowskin kertojaäänenä toimi näennäisesti ilman mitään varsinaista syytä vanha cowboy ja Fargon julma juoni vertautuu selvästi lännenelokuvien moraalidraamoihin.
Vaikka Buster Scruggs ei allekirjoittaneen mielestä aivan nousekaan tekijöidensä parhaiden töiden tasolle, se on silti moitteettomasti toteutettu ja tarjoaa tyydyttävämmän ja kokonaisuutena koskettavamman ja hauskemman elokuvaelämyksen kuin esimerkiksi veljesten edellinen elokuva, Hollywood-farssi Hail Caesar!, joka sekin taisi lojua vähintään vuosikymmenen ajan veljesten pöytälaatikossa ennen tuotantoon pääsyä.
Toimituskunnan keskiarvo: 4,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
The Seagull
Hyvistä näyttelijäsuorituksista huolimatta uusi versio Tšehovin Lokista ei vakuuta.
Edellinen: Darkest Hour
Dramaattinen kuvaus yhden miehen ja hänen maansa kohtalonviikoista.