Coenit kohtelevat tarinaa tarinana genreistä välittämättä

Coenin veljesten tuorein elokuva Kova kuin kivi (True Grit) ilmestyi kesäkuun lopussa dvd:nä ja blu-rayna. Kriittisesti ja kaupallisesti menestynyt western perustuu Charles Portisin vuonna 1968 julkaistuun kirjaan, joka filmattiin ensimmäisen kerran jo 1969. Sen version pääosassa oli John Wayne, joten joillekin ihmisille uusi versio voi tuntua pyhäinhäväistykseltä. Haastattelussa veljekset kertovat elokuvan teosta sekä suhtautumisestaan kirjaan ja Waynen versioon.

Käytitte elokuvan pohjana Charles Portisin romaania John Waynen ja Henry Hathawayn elokuvan sijasta.

Joel: Kyllä. Näimme elokuvan lapsena, luultavasti ensi-illan aikoihin emmekä muistaneet siitä paljoakaan. Emme olleet enää kovinkaan kiinnostuneita siitä. Sen sijaan luimme molemmat paljon Portisia ja kirja kiinnosti meitä. Tuntui todella kiinnostavalta ajatukselta muokata se elokuvaksi.

Tämä voi kuulostaa oudolta koska ensimmäinen elokuva on todella ikoninen ja monille tärkeä, mutta emme ajatelleet sitä paljoakaan.

Koska päätitte tehdä oman version kirjasta?

Ethan: Ajattelimme asiaa vasta kolmisen vuotta sitten, kun Joel luki romaania pojalleen. Olimme viimeistelemässä Menetettyä maata.

Mikä Portisin kirjassa vetosi teihin? Oliko se Mattie Rossin tarina? Maisemat? Rooster Cogburn?

Ethan: Aioin sanoa, että kaikki nuo asiat, mutta se ei olisi totta. Huijasimme maisemien kanssa paljon. Kirja sijoittuu Arkansasiin ja joen toiselle puolelle Oklahoman territorioon, mutta kuvauspaikkamme näyttävät aivan erilaisilta niihin verrattuna.

Mutta kaikki muu tuntui hyvältä – kiehtovat ja hauskat hahmot sekä suoraviivainen kostotarina.

Joel: Kirjassa ja tarinassa kiehtoo myös 14-vuotiaan tytön vahva kertojanääni. Tuollainen näkökulma on epätavallinen, täysin aikuiselta vaikuttava 14-vuotias on ainutlaatuista. Se on mukaansatempaava osa kirjaa.

Kuinka määrittelette elokuvan genren? Se on western, mutta myös tumma komedia, tragedia ja draama.

Ethan: Emme oikeastaan ajattele genreä tai käytä tuollaisia termejä. Kirja on todella hauska ja olimme tietysti tietoisia sen huumorista. En tiedä sanoisinko sitä komediaksi. Emme edes ajatelleet sitä westerniksi, vaikka sitä se on.

Me vain reagoimme tarinaan. Muissa, itse kirjoittamissamme elokuvissa kohtelemme tarinaa tarinana ja huumori syntyy itsestään. Yleisöllä on aina lupa nauraa, mutta se ei tee elokuvista komedioita. Halusimme vain tehdä kirjalle oikeutta.

Hailee Steinfeld on uskomaton Mattie Rossin roolissa. On vaikea uskoa hänen olleen vain 13, kun teitte elokuvan. Muistatteko, kun ensimmäistä kertaa näitte hänen koe-esiintymisensä? Tiesittekö välittömästi hänen olevan Mattie?

Joel: Näimme hänen esiintymisensä aluksi nauhalta, kuten lähes kaikkien tyttöjen, jotka hakivat rooliin. Näimme hänet vasta myöhään hakuprosessin aikana. Nauhan perusteella oli selvää, että hänessä oli ainesta rooliin, hän oli mielenkiintoinen ja tiesi mitä teki. 90 prosenttia näkemistämme tytöistä eivät olisi pystyneet käsittelemään elokuvan kieltä.

Johtuuko se siitä, että 90 prosenttia nuorista näyttelijättäristä ovat Los Angelesista?

Joel: Ei. Näimme tyttöjä joka puolelta. On ironista, että etsimme joka puolelta maata ja Hailee on LA:sta. Nauhan perusteella hän oli selvästi kiinnostava, mutta emme olleet täysin varmoja, koska nauhalle kuvataan vain yksi kohtaus. Sitten saimme hänet samaan huoneeseen Jeff Bridgesin kanssa ja tiesimme hänen olevan valintamme.

Tulisiko Menetettyä maata verrata Kova kuin kiveen?

Ethan: Vertailemme elokuvia toisiinsa korkeintaan jälkikäteen. Molemmat ovat adaptaatioita. Portisia on itse asiassa kuvailtu ”hauskaksi Cormac McCarthyksi”. Tuo ei tee oikeutta Cormacille, koska hän on erittäin hauska. Kova kuin kivi on kyllä hauskempi kuin Menetetty Maa, jossa siinäkin oli huumoria enemmän kuin kuvittelimme.

Joel: On enemmänkin toimittajan kuin elokuvantekijän tehtävä vertailla elokuvia toisiinsa, me emme tee niin useinkaan. Ajattelimme että saammeko aikaan hyvän elokuvan tästä. Myöntävän vastauksen saaneilla projekteilla on kyllä jotain yhteistä, mutta emme mieti asiaa turhan paljon.

Rooster Cogburn ei ole perinteinen elokuvacowboy. Hän on kännissä ja mumisee. Halusitteko pitää hauskaa perimmäisen amerikkalaisen ikonin kustannuksella?

Ethan: Kaikki tulee kirjasta, jossa hän oli kiehtova hahmo. En nähnyt sitä kenenkään kustannuksella nauramisena. Hän oli vain eloisa hahmo ja sattuu olemaan cowboy, vanha sheriffi lännessä. Tiettyyn rajaan asti hän on koominen vastakohta päähahmolle, 14-vuotiaalle tytölle, jonka rooliin kuuluu vakavuus.

Kirjassa Mattie näki Roosterin ihailemisen arvoisena, vaikka samaan aikaan hän tajusi hänen tappavan ihmisiä ja olevan jatkuvasti kännissä. Toivottavasti pystyimme säilyttämään tämän yksityiskohdan elokuvassa.

Joel: Toinen näkökulma on, että Mattie on aikuinen ja Rooster lapsi (nauraa).

John Wayne on amerikkalainen ikoni. Kuinka paljon ajattelitte asiaa, kun päätitte tehdä versionne?

Joel: Emme ollenkaan.

Ethan: Jeff Bridgeskään ei tainnut ajatella sitä.

Joel: Teimme elokuvamme suoraviivaisena tulkintana kirjasta. Sukupolvelleni ja sitä vanhemmille ihmisille John Waynen versio oli ikoninen. Tämän päivän elokuvissa kävijät eivät sitä tunne. Mainitsen sen teini-ikäisille tai parikymppisille ja he sanovat korkeintaan tunnistavansa nimen.

Ethan: Meitä nuoremmilla ei ole tunteellista yhteyttä John Wayneen.

Joel: Pidän Waynesta todella paljon. Kesti kauan ennen kuin osasin arvostaa häntä näyttelijänä, mutta vaikka hän voitti Oscarin True Gritistä, se ei kuulu hänen parhaisiin suorituksiinsa. Oli miten oli, asia on paljon tärkeämpi vanhemmille ihmisille kuin tämän päivän yleisölle.

Mielenkiintoista että sanotte noin, koska elokuvanne vetoavat enemmän vanhempiin ja vaativimpiin yleisöihin, ei 20–25-vuotiaisiin. Onko se väärä oletus?

Joel: Toivon, että se on. En ole eri mieltä, mutta kunnianhimoisena tavoitteenamme oli tehdä elokuva, josta 14–15-vuotias tyttö voisi nauttia. A Serious Man tai Barton Fink eivät taas ole heitä varten. Halusimme tehdä jotain valtavirtaa, ja tämä elokuva sopi hyvin siihen tarkoitukseen

Kuinka ohjaatte yhdessä? Matt Damonin mukaan selvitätte kaikki erimielisyydet ennen kuvauspaikalle saapumista.

Joel: Menemme komeroon, huudamme paljon, sitten kävelemme ulos hymyillen ja ohjaamme Mattia.

Halusitteko työskennellä Jeff Bridgesin kanssa uudestaan? Big Lebowskista on jo aikaa.

Ethan: Kyllä. Mielessämme on aina ajatus Jeffin kanssa työskentelystä.

Joel: Ethan oli niin levoton, että hän soitteli Jeffille ja ohjasi häntä vaikka mikään elokuva ei ollut työn alla (nauraa).

Jeff näytti todella nauttivan Kova kuin kiven tekemisestä.

Ethan: Kyllä. Kenenkään kanssa ei ole yhtä hyvä työskennellä. Hän on vain todella hyvä siinä mitä hän tekee. En tiedä miten näyttelijät työskentelevät, mutta hän on paras esimerkki siitä. Hän on hahmon ruumiillistuma, hän katoaa hahmon sisälle ja hallitsee itseään täysin.

Muistan, kun pyysimme häntä puhumaan pitkän monologin ratsastuksen aikana. Puhe on erittäin pitkä ja päädyimme leikkaamaan kaksi kolmasosaa siitä. Pyysimme häntä aloittamaan 70 metrin päästä kamerasta, tulemaan sitä kohti ja poistumaan kuvasta noin 90 sekuntia myöhemmin. Näytimme missä kohtaa halusimme hänen poistuvan, mutta hän pyysi kertomaan, minkä sanan kohdalla haluamme hänen poistuvan.

Hän sanoi, että äärimmäinen näytteleminen on hauskaa. Joten kerroimme hänelle kohdan ja hän onnistui siinä joka kerta. Eikä pelkästään onnistunut ajoituksessa, vaan teki kohtauksen hyvin. Tuollainen lahja on vain harvoilla ihmisillä.

Käyttekö elokuvissa usein?

Ethan: Ei niin usein kuin ennen.

Eivätkö elokuvat ole enää niin kiinnostavia, vai eikö teillä ole aikaa?

Ethan: Aikaa ei ole paljoakaan. Meillä kummallakin on lapsia, joten käyn lastenelokuvissa.

Mikä on uusin näkemänne elokuva, josta todella piditte?

Ethan: Pidin Unstoppable – pysäyttämättömästä. Se oli mahtava. Pidän Denzelistä ja Tony Scottista. Pidin Kaappaus metrossa – Pelham 1 2 3:sta.

Mitä seuraavaksi?

Joel: Olemme kirjoittamassa. Toisin kuin Kova kuin kivi ja Menetetty maa, kyseessä on alkuperäiskäsikirjoitus. Emme voi vielä sanoa paljoakaan siitä.

Haluaisitteko joskus työskennellä Yhdysvaltojen ulkopuolella?

Joel: Tietysti. Melkein päädyimme tekemään elokuvaa Japanissa muutama vuosi sitten. Pariisissa kuvasimme lyhytelokuvan, mutta se kesti vain kolme päivää. Vaimoni haluaa meidän kirjoittavan Toscanaan sijoittuvan elokuvan, jotta voisimme viettää puoli vuotta siellä. En ole tehnyt sitä vielä.

Toimittanut suomeksi

Lue myös