Naisenkaatajat

Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ovat Coenin veljekset tehneet kutakuinkin parasta elokuvaa Amerikassa. Heidän esikoiselokuvan Blood Simplen synkistä sävyistä on pikkuhiljaa valuttu kohti valtavirtaa. Coenit ovat kuitenkin aina säilyttäneet töissään oman uniikin kädenkädenjälkensä. Tarkkaan harkitut, selkeän arkkitehtoniset kuvat ja absurdilla tavalla ihmisläheiset henkilöhahmot ovat olleet heidän tavaramerkkejään. Parhaimmillaan he ovat onnistuneet tekemään elokuvia, jotka ovat samalla äärimmäisen viihdyttäviä sekä syvällisesti ihmisluontoa pohdiskelevia. Mutta valuminen kohti keskitietä näyttää jatkuvan yhä. Nyt Coeneilta alkaa haihtua omaperäisyys ja todellinen sisältö. Tästä esimerkkinä on heidän viimeisin ohjaustyönsä The Ladykillers.

© 2004 Touchstone PicturesCoenien Ladykillers on uusintaversio 1950-luvun mustasta brittikomediasta. Alec Guinnessin paikalle rikosta suunnittelevaksi professoriksi on istutettu Tom Hanks. Joskus ihan hauskanakin tunnettu Hanks tuntuu kadottaneen suuntansa vakavissa rooleissaan. Nyt huumori vaikuttaa jotenkin ummehtuneelta. Varsinkin ärsyttävä tekonauru saa katsojan vääntelehtimään kiusaantuneena tuolissaan.

Juoni ei ole monimutkainen. Professori on koonnut epämääräisen rikollisjoukkion ryöstämään kasinon. Homma on tarkoitus suorittaa leskeksi jääneen Munsonin mamman (Irma P. Hall) asunnosta kaivettavan tunnelin kautta. Tätä varten porukka naamioituu kamariorkesteriksi, joka vuokraa lesken kellarin harjoituksiaan varten. Homma ei tietenkään suju aivan suunnitelmien mukaan, koska joukkio koostuu coenmaisista koheltajista, joita älykköproffan on mahdotonta pitää kurissa. Lopulta mamma saa selville miesten puuhat, joten elokuvan nimi saa selityksensä. On aika tappaa nainen.

© 2004 Touchstone PicturesVaikka Ladykillers ei olekaan kovin onnistunut elokuva Coen-mittapuulla, on se silti parhaimmillaan hauskaa ja viihdyttävää katsottavaa. Parempaa kuin tässä genressä on yleensä tarjolla. Varsinkin ärtyneestä paksusuolesta kärsivä räjäytysekspertti Garth (J.K. Simmons) on hulvaton ilmestys. Muut hahmot jäävätkin hieman hänen varjoonsa. Varsinkin Scary Movieistaan tuttu Marlon Wayans vetää turhan stereotypisen räävittömän mustan gangstan roolin.

Onko Coenien alamäki näin sitten alkanut? Ei edellinen Sietämätöntä julmuuttakaan kovin omaperäinen ollut. Ongelmana näissä uutuuksissa onkin ollut lähinnä käsikirjoituspuolella. Ideat eivät ole virranneet suoraan veljesten päistä, vaan he ovat vain saattaneet kuvauskuntoon jo valmiita ideoita. Parhaimmillaan he ovat, ja tulevat epäilemättä jatkossakin olemaan, omien alkuperäiskäsikirjoitustensa kanssa. Niin ja tietysti Homeroksen tekstin muokkaajina.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,1 / 8 henkilöä