A Serious Man valkokangas

Visionääriveljekset Joel ja Ethan Coen tekivät täyskäännöksen tähtinäyttelijöitä vilisevän Burn After Readingin jälkeen. He matkustivat lapsuudenmaisemiinsa kuvaamaan elokuvaa, jossa ei Hollywood-kasvoja nähdä. A Serious Man on massiivisten edeltäjiensä rinnalla vilpitön ja henkilökohtainen elokuva. Juutalaisyhteisö 1960-luvun lopun Minnesotan Minneapolisissa on ympäristö, jossa Coenit itsekin varttuivat. Siellä pyörremyrskyt ovat arkipäivää ja bar mitzvah hoituu kivuttomimmin pilvenpolttelun lomassa.

Elokuva alkaa kehotuksella ottaa vastaan se, mitä elämä tarjoaa. Ohjeen noudattaminen uhkaa koitua perheenisä-professori Larry Gopnikin (ilmeikäskulmakarvainen Michael Stuhlbarg) kohtaloksi, sillä passiivinen istuskelu ei juuri edesauta elämänhallintaa. Gopnik on tyypillinen Coen-elokuvan päähenkilö: keskiverto keski-ikäinen mies, jonka elämä alkaa luisua kohti kaaosta hänestä riippumattomista syistä.

Coenit halusivat uutukaisensa rooleihin juutalaisia, ei-tunnettuja näyttelijöitä alleviivaamaan henkilöhahmojen tavallisuutta. Tässä yhteydessä tavallisuutta ei kylläkään missään nimessä sovi ymmärtää keskiverron synonyymiksi. Elokuvan hahmot ovat omintakeisuudessaan mehukkaita. Gopnikien punaniskanaapuri saapuu metsästysreissultaan peura auton katolle köytettynä, ja Larryn matemaattisesti lahjakas mutta sosiaalisesti taidoton veli laatii muistivihkoonsa koko universumin kattavaa todennäköisyysteoriaa. Sellaista, jonka avulla voisi pärjätä esimerkiksi korttipelissä…

Elokuvan kerronta muistuttaa tyylillisesti paikoin Jonathan Safran Foerin rakkautta anekdootteihin ja ihmettelyyn. Alun prologi, tarina itäeurooppalaisesta ehkä-kummituksesta, luo synkähköjä odotuksia elokuvan tunnelman suhteen, muttei liity itse tarinaan mitenkään. A Serious Man sisältää lukuisia tarinan kannalta irrallisia elementtejä ja sivujuonteita, jotka vailla punchlinea herättävät kysymyksiä, joihin ei ole tarkoituskaan etsiä vastauksia. Coenit punovat komiikkansa hienovaraisesti tällaisiin näennäisen merkityksettömiin hetkiin sekä yksittäisiin kuviin. He osaavat vetää katsojaa hellästi nenästä luultavasti paremmin kuin kukaan muu.

A Serious Man ei istu genrekategorioihin, eikä sitä sellaisiin kannata väkisin sovittaakaan. Elokuva on kuitenkin ehdottoman tyypillistä Coenia – sellaista, johon veljesten aikaisemmista ohjaustöistä pitävien on helppo rakastua. A Serious Man todistaa jälleen kerran sen, että Coenit ovat äärimmäisen lahjakkaita tarinankertojia, juonenpunojia ja elokuvaajia. Ahneuksissaan tarinan toivoisi toisaalta etenevän vauhdikkaasti, toisaalta pysähtyvän tunnelmoimaan huikean kauniisiin tuokioihin ikiajoiksi.

A Serious Man kipuaa kevyesti Coenien parhaiden elokuvien joukkoon. Se on tyylipuhdas, sopivassa suhteessa synkkyyttä ja komiikkaa sekoittava teos, jonka loppukohtaus on yksi elokuvan kauneimmista. Pitäkääpä muuten silmällä omituista löytöä tekevää hammaslääkäriä sekä Jefferson Airplanea siteeraavaa rabbia. Osui ja upposi!