Vangitseva draama elämän tärkeistä valinnoista

Steven Soderberghin uutuuselokuvassa Let Them All Talk veteraanikirjailija (Meryl Streep) on saamassa Footling-palkinnon (tekaistu, kuvannee viime kädessä palkintojen merkityksettömyyttä). Vastaanottoseremonia olisi tarkoitus pitää Englannissa. Kirjailija ei halua, eikä voi terveydentilansa takia lentää, joten matkaa taitetaan laivassa.

Let Them All TalkMukaan haalitaan veljenpoika (Lucas Hedges) sekä pari pitkäaikaista ystävää (Candice Bergen, Dianne Wiest), joilla on omanlaisensa motiivit suostua matkaseuraksi. Salamatkustajana seuraa uusi kirjallisuusagentti, joka viettää kohtuullisesti aikaa kirjailijan veljenpojan kera. Veljenpoika tulkitsee agentin signaaleja hieman väärin ja saattaa itsensä kiusalliseen tilanteeseen toivoessaan hieman tiiviimpää kanssakäymistä.

Käsikirjoitus perustuu Deborah Eisenbergin tarinaan, mutta suuri osa repliikeistä on improvisoituja ja kehiteltyjä kuvaustilanteissa. Toisaalta kuvaukset kestivät vain pari viikkoa minimikalustolla sekä henkilöstöllä. Hämmentävä suoritus kaiken kaikkiaan.

Let Them All TalkKäsikirjoitus on yksinkertaisuudessaan ja pelkistetyssä olemuksessaan mainio. Kun krumeluurikoukerot karsitaan, jäljellä jää vain tiukka ydin. Kerronta on repliikkivetoista ja se toimii ehkäpä lukuun ottamatta Streepin kankeaa kirjailijasaarnaa, joka on onneksi jätetty lyhyeksi. Keskiössä ovat ystävyys ja ihmissuhteet ylipäänsä. Miten erilaisia käsityksiä sekä tarkoitusperiä osapuolilla saattaakaan olla suhteen perimmäisistä olemuksista.

Näyttelijät ovat kauttaaltaan vähintään hyviä ja paikoin erinomaisia (etenkin Streep ja Hedges). Streep tuo kirjailijan hahmoon syvyyttä, jota voi pohdiskella vielä loppukrediittien aikanakin. Musiikki on Thomas Newmanin laatutyötä. Jaskaava svengi tukee hienosti kuvasiirtymiä. Jatsauksen ainoa särö on ikävän pintaan nostettu urku, jonka mieluusti olisi korvannut pianolla. Lopussa Streepkin voihkaisee traditionaalisen Ash Grove -viisun.

Let Them All Talk on selkeä askel parempaan suuntaan Soderberghin uralla edellisen, sekavaksi jääneen Laundromatin jälkeen. Oiva osoitus taas siitä, miten budjetti ei välttämättä vaikuta lopputuloksen tasoon.

* * * *
Arvostelukäytännöt