Magic Mike valkokangas

Lähes koko uransa ajan arthouse-filmien ja Hollywood-viihteen välillä seilannut Steven Soderbergh on uhkaillut vaihtaa leipätyönsä maalaamiseen, tai ainakin pitää pitkän sapattivapaan ohjaamisesta. Se on sääli, sillä viime aikoina muun muassa katastrofielokuvaa ja toimintaa ohjanneella Soderberghilla on hyvä putki päällä.

Genret vaihtuvat, mutta jokaisesta työstä puskee tekijän ääni läpi vahvana. Magic Miken tarina on kaluttu läpi monesti, mutta Soderberghin käsissä stripparielokuva ulottuu moneen suuntaan. Lähes jokainen enemmälti ruutuaikaa saava hahmo on mielenkiintoinen. Vähäeleisen rakkaustarinan lisäksi elokuva kuvaa hienovaraisesti henkilössä tapahtuvaa muutosta ja sitä, miten unelmat voivat jäädä vain unelmiksi. Elokuvan on käsikirjoittanut ensikertalainen Reid Carolin, joka on ollut myös tuottamassa elokuvaa. Lopputuloksesta voi aistia, että käsikirjoitus on ollut paljon kliseisempää kamaa, mikä Soderbergin ohjauksessa, kuvauksessa ja leikkauksessa on kääntynyt painoituksiltaan melkein päinvastaiseksi.

”Stripparielokuva” ei sinänsä paljasta elokuvasta muuta kuin sen pinnan. Vaikka tapahtumapaikka on eksoottinen, on periaatteessa kyse työpaikkakomediasta. Työnä vain sattuu olemaan strippaaminen. Elokuvan suola on näyttävästi toteutetut tanssikohtaukset ja selkäranka Channing Tatum, joka tämän ja 21 Jump Streetin myötä on nostanut osakkeitaan huimasti. Tatum on hyvä näyttelijä ja lisäksi häntä on siunattu koomikon lahjoilla. Soderbergh luottaa elokuvassa paljon pieniin eleisiin ja reaktioihin, ja Tatum hoitaa homman kunnialla.

Löyhästi Tatumin omiin kokemuksiin perustuva Magic Mike kertoo kolmekymppisestä Mikestä, joka pyörittää muutamaakin omaa firmaa ja iltaisin myy lavalla fantasioita. Omana unelmana Mikellä on perustaa oma huonekalufirma. Hän ottaa siipiensä suojaan nuoren Adamin (Alex Pettyfer) ja vähitellen tutustuu myös tämän käytännönläheiseen siskoon Brookeen (Cody Horn). Matthew McConaughey on elämänsä roolissa isoegoisena strippipaikan omistajana, joka itsekin esittelee kehoaan silloin tällöin lavalla. Kun McConaughey muutenkin haluaa aina esitellä vatsalihaksiaan, ei loppua näy, kun hänellä on oikein lupa tehdä niin.

Iso osa elokuvan viehätyksestä on totta kai sen tavallisuudesta poikkeava ympäristö, josta otetaan kaikki irti. Tatumin, McConaugheyn ja muun strippariporukan esitykset on toteutettu energisesti, vaikka ihan K18-tasolle ei esityksissä valitettavasti päästä. Hauskasti esityksissä huomaa erot esiintyjien persoonissa: vapaapainitähti Kevin Nash näyttelee viittäkymppiä lähenevää Tarzania, joka vetää lavakoreografiat vähän sinne päin. True Bloodista tutun Joe Mangeniellon Big Dick Richie taas eläytyy hommaan täysillä.

Etenkin elokuvan alkuvaiheissa tarinaa kerrotaan tasavertaisesti sekä Miken että Adamin näkökulmasta, minkä takia varsinainen tarina käynnistyy hitaasti. Adamille raha ja naiset aiheuttavat vauhtisokeuden. Mike taas vanhempana ja viisaampana kokee vähitellen elämänmuutoksen. Vähitellen näkökulma asettuu selkeästi Miken puolelle, minkä kautta tarina liitetään laajempaan kontekstiin. Oravanpyörään voi jäädä kiinni kuka tahansa, vaikka olisi kuinka lennokas ammatti.

Miken elämänmuutos liittyy vahvasti Brookeen, minkä vuoksi on mielenkiintoista, että heidän väliensä kehittyminen kerrotaan melkein rivien välistä ja juoneen liittymättä. Brooke on elokuvan ainoa ulkopuolinen ja toimii järjen äänenä välillä absurdissa ympäristössä. Hänen kauttaan myös esineellistämisen teema nostetaan esiin – yksi Magic Miken oivalluksista on kääntää perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen. Muuten elokuvan strippikohtaukset on suunnattu suoraan katsojalle, mutta yhdessä kohtauksessa Brooken reaktioiden seuraaminen vie kohtauksen uudelle tasolle.

Yleensä työpaikkakomediat ovat farsseja, joissa tapahtumat vedetään isolla kädellä elämää suuremmiksi. Magic Mikessä tämäkin on tehty päinvastoin: lavalla, fantasiamaailmassa kaikki on kyllä elämää suurempaa, mutta arjen tapahtumiin toivoisi jopa enemmän konfliktia ja rajumpia käänteitä. Pinnan alla kuitenkin kuohuu koko ajan ja yksityiskohdat ovat tärkeitä, minkä tajuaa ehkä vasta elokuvan loputtua. Siksi Magic Mike onkin niin onnistunut elokuva – se onnistuu myymään sekä fantasian että todellisuuden.