Kosto ja sovitus enkelten kaupungissa

Tässä kunnon, konstailematon jöötipala äijäpoweria! Steven Soderberghin The Limey - kostaja Lontoosta valmistui Mielettömän jutun ja Erin Brockovichin välissä jatkaen vuonna 1963 syntyneen ohjaajan persoonallisempaa ja taiteellisesti kunnianhimoisempaa linjaa. Lopputulos on kaikin puolin mukiinmenevä: vanhaa kumartava ja uuttakin kokeileva rikoselokuva, jossa viis veisataan kaupallisista päämääristä ja ymmärretään, mitä tyylitaju ja ironia tarkoittavat.

© 1999 Artisan Entertainment The Limeyssa Soderbergh on räätälöinyt nappiroolit kahdelle 60-luvun kasvolle, Terence Stampille ja Peter Fondalle. Ukot painivat nykyään veteraanisarjassa, mutta sellaisella väärentämättömällä kypsän iän tuomalla kosketuksella, että sopii ottaa keltanokkien mallia. Etenkin Stamp loistaa Brittein saarilta Los Angelesiin matkanneena "muukalaisena", kostonenkelinä, joka saapuu tasamaan tilejä kuultuaan tyttärensä kuolemasta. Stampin esittämän Wilsonin yksinkertaisen kristallisena päämääränä on ampua muutama ylimääräinen reikä hämäräperäiseen Terry Valentine -nimiseen rocktuottajaan (Fonda), jolla Wilson epäilee olleen sormensa tyttärensä kohtalossa. Sitten matkan varrella tuleekin useamman kerran selväksi, että turha kukkoilu on poikasten touhua. Vanhalle linnakundille kun ei enkelikaupungin räkänokkien parane vittuilla.

© 1999 Artisan Entertainment Huolimatta kerronnallisesta kikkailusta The Limey on miellyttävän haastava elokuva - tai ehkä juuri sen takia. Se hengittää 1960-luvun lopun ja 70-luvun alun kokeilevaa rikos- ja toimintaelokuvaa, mikä ei nyt ole ihme, sillä jo päähenkilöittensä kautta elokuva juurruttaa henkisen mentaliteettinsa kyseiselle ajalle. Ennakointeineen ja takautumineen The Limey jatkaa Mielettömän jutun lailla tarantinolaisessa retrohengessä. Aluksi kerronta saattaa kieltämättä vaikuttaa pomppivalta, mutta ulkoiset ja sisäiset rakenteet tukevat loppujen lopuksi toisiaan hyvinkin intensiivisesti.

Tiukimmillaan The Limey on Wilsonin subjektiivisesta näkökulmasta koettuna. Synti, kohtalo ja sovitus saavat hänen kohdallaan lopulta tyhjentävän ratkaisun. Wilsonin tytär on hänen ja Valentinen yhdistävä tekijä, jota kummatkin ovat omalla tavallaan rakastaneet ja pettäneet. Koko elokuvan ajan Wilson peittää itsetutkiskelun epäonnistuneena isänä lännenmiesmäisen oikeutetun koston moraliteetin alle, kunnes tajuaa, että hän on tuhonnut omalla elämäntyylillään tyttärensä elämää jo vuosikausien ajan. Oikeastaan The Limey onkin ympyrän muotoinen matka Wilsonin pään sisällä. Elämänsä sisällön mies voi menettää, mutta sieluaan ei.

Mielenkiintoisen nyanssin elokuvan tarinaan tuovat Wilsonin nuoruuden takautumakohtaukset, joissa Stamp nähdään "samaisena" Wilsonina Ken Loachin esikoisohjauksessa Poor Cow vuodelta 1967. Näin yhteen puristavasti konkretisoituu ihmiselon yksi kitkerä polku: miten nuorukaisen kasvot ovat muuttuneet vanhan katkeran miehen kasvoiksi, joka yrittää olla menettämättä niitä kokonaan.

DVD / kuva: 16:9 Anamorfinen Widescreen 1.75:1; ääni: Dolby Digital 5.1 ja Dolby Surround 2.0; tekstitetty (elokuvaa ei voi katsoa ilman tekstitystä); special features: kommenttiraita ja trailer.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:3 /2 henkilöä