Suomalaisen innovatiivisuuden alkulähteillä
Ohjaaja Kari Väänäsen uusin elokuvan Havukka-ahon ajattelija kuvaa sotien jälkeistä murroskautta, jolloin moderni maailma alkoi tunkeutua salokorpiin junien, teiden ja erilaisten keksintöjen muodossa. Tarkoitus ei ole ollut kuvata Suomea nostalgisesti vaan näyttää suomalaisuuden juuret. Väänäsen mukaan syrjäseutujen innovatiivisuus ja Havukka-Ahon ajattelijoiden mentaliteetti elää yhä edelleen meissä.
Olen puhunut siitä, että näillä raukoilla rajoilla, joilla tämä heimo on elänyt, on tarvinnut olla aika kekseliäs selvitäkseen täällä. Se on eri asia Välimeren rannoilla, jossa ruoka suurin piirtein lentää suuhun, mutta täällä luonnonvoimien kanssa on oltava hirveän kekseliäs, eli se innovatiivisuus on syntynyt siellä metsissä, ja se on johtanut joihinkin Nokian tapaisiin juttuihin. Yksi suomalaisuuden perusteita on mielikuvitus, ajatuksen voima.
Elokuvassa ei ole vastakkainasettelua pohjoisen ja etelän, syrjäseutujen ja kaupunkien välillä, vaikka mentaliteeteissa saattaakin eroavaisuuksia havaita. Helsinki edustaa elokuvassa uutta aikaa. Kari Väänänen kertoo lukeneensa Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan ensimmäistä kertaa jo 9-vuotiaana, ja sen jälkeen kirja on seurannut häntä läpi elämän. Ohjaaja on aina nähnyt kirjan hyvin visuaalisena mielessään ja yrittänyt saada ideaa kirjan filmaamisesta läpi jo parikymmentä vuotta. Vasta nyt aika tuntuu olleen kypsä kirjan filmaamiselle.
Havukka-ahon ajattelija on aina ollut minulle perusteos. Sitä pidetään sellaisena metsäläisfilosofiana, ja niin se onkin, ja olen itse varmaan mieleltäni metsäläisfilosofi. Ajatuksen ei tarvitse olla monimutkainen ollakseen valtavan iso, ei tarvitse olla suuria, monimutkaisia filosofisia kiemuroita ja spiraaleja, vaan oman havainnon ja ajattelun kautta tuleva ymmärrys, että näinhän tämä on. Ja sitä paitsi Konstan ajatukset ovat erittäin paikalleen osuvia, kuten ´maailmankaikkeudessa on just kaikki mitä siihen mahtuu eikä yhtään enempää, se on just sopivan suuruinen´.
Kuoliaaksinaurattajia ja vapaa-ajattelijoita
Konsta Pylkkäsen rooliin Väänänen kaavaili aluksi Pirkka-Pekka Peteliusta, mutta tämän vetäydyttyä projektista roolin sai Kai Lehtinen, jota ohjaaja oli jo mielessään sovittanut Pylkkäsen saappaisiin. Itsekin näyttelijänä tunnettu Väänänen nauttii tällä hetkellä enemmän ohjaamisesta ja käsikirjoittamisesta kuin hektisestä näyttelemisestä teatterissa, tai paikoin tylsästä elokuvissa näyttelemisestä.
Kemijärvellä asuva ohjaaja kertoo, että vapaa-ajattelijoita löytyy vielä syrjäseuduilta, jossa persoonallisuudet nousevat paremmin esiin, eivätkä huku massaan kuten suurissa kaupungeissa. Elokuvassa nähdyllä Kuoliaaksinaurattajallakin on Väänäsen mukaan vastineensa todellisuudessa – ja hän on itsekin tavannut tällaisen pelottavan shamaanin.
Olen itse henkilökohtaisesti tavannut kuoliaaksinaurattajan, ollut itse kuolemassa nauruun. Oli pakko kontata kämpästä ulos, pariinkin otteeseen. Pelottavaahan se on, yhtäkkiä ei naurata yhtään; sehän on kauheaa, kun olet täysin avuttomassa tilassa, et pysty tekemän mitään, sinua viedään sellaisella pirullisella siimalla, että et mahda sille mitään, pää räjähtää, et saa happea, et enää saa happea... kuoliaaksinaurattajia ja vapaa-ajattelijoita on vielä olemassa, ne eivät vain pääse esiin enää.
Kari Väänäsen mukaan me emme ole mitään keskivertoeurooppalaisia vaan suomalaisten voima elokuvan saralla on omassa kulttuurissa, erilaisuudessa. Havukka-ahon ajattelijan teemojen, kuten murrosvaihetta elävän kansakunnan, ohjaaja uskoo kiinnostavan kansainvälistäkin yleisöä, tosin marginaalista sellaista.
Kari Väänäsen suosikit
Ohjaajista Väänänen mainitsee suosikeikseen muun muassa Stanley Kubrickin, Akira Kurosawan, Jim Jarmuschin, Orson Wellesin ja Andrei Tarkovskin. Suomalaisista Aki ja Mika Kaurismäki sekä Matti Ijäs ovat tärkeitä. Myös Tarantinon varhaisemmat työt miellyttävät. Hän kertoo kaikille näille ohjaajille olevan yhteistä, että he antavat kuvan puhua eivätkä leikkaa sitä tukkoon. Ohjaajan mukaan monien nykyisten elokuvien ongelma on, ettei katsojalle jätetä tilaa tehdä omia tulkintoja.
Olen viehättynyt tarinankerronnasta. Kubrick on loistava kuvantekijä, tarinankertoja, innovatiivinen, se miten hän kuvaa asiat ja asettaa asiat suhteessa toisiinsa. Kurosawa osaa taasen kertoa suuret asiat ja tarinat pienen kautta, pidän hänen visuaalisuudestaan erittäin paljon. Olen tykännyt paljon Tarkovskin irrationaalisuudesta ja visuaalisuudesta, se voi antaa katuojassa menevälle lehdelle tilaa... kauniita kohtauksia, joista minä en ymmärrä mitään, mutta ne vain tekevät vaikutuksen.
Leikittäessä ajatuksella, että rahaa olisi miltei rajattomasti käytettävissä, haluaisi Kari Väänänen tehdä elokuvan, joka pohjautuisi Arthur C. Clarken kirjaan Lapsuuden loppu. Pienen tinkaamisen jälkeen Väänänen olisi valmis tekemään elokuvan kymmenellä miljoonalla. Jäämme odottamaan tarttuuko joku tuottaja tähän tarjoukseen.
Lue myös
Seuraava:
Neil Hardwick ja Jos rakastat
"Tämä on ollut pitkäaikainen haaveeni, mutta kaikki aikaisemmat yritykseni ovat kaatuneet ennen kuvausten alkamista."
Edellinen: Timo Koivusalo ja Täällä Pohjantähden alla
"Meistä suomalaisista ei kukaan muu tee elokuvia, suomalaisia tarinoita, kuin me suomalaiset."