Bad Trip kotikatsomo

Vuonna 1995 valmistunut Iron Horsemen on niittänyt kulttimainetta suomalaisten moottoripyöräharrastajien keskuudessa. Elokuvaa on mainostettu Aki Kaurismäen teoksena. Kaurismäki kyllä on tuottanut ja toiminut apulaisohjaajana – vilahtaapa hän cameoroolissakin – mutta hänen nimelleen elokuvaa lienee turha tituleerata.

Ranskalaisen Gilles Charmantin elokuvassa parodioidaan 1960-luvun road-elokuvia kuten Easy Rideriä (1969) ja Bonnie & Clydeä (1967). Iron Horsemen sijoittuu kuvitteelliseen Kaliforniaan ja vuoteen 1967. Kannibaalit-niminen moottoripyöräjengi sisäisten selkkausten saattelemana hortoilee ympäri maita ja mantuja.

Kokonaisuudessaan Suomen kamaralla kuvattu elokuva istuu road-elokuvan muottiin kuin kuusimetsä keskelle Kaliforniaa. Suomalainen road-elokuva on jo käsitteenä kyseenalainen. Motorisoitu vapaudenkaipuu yhdistyy niin vahvasti uudelle mantereelle, että kaurapeltojen keskellä kuvattu elokuva vaikuttaa liian absurdilta.

Iron Horsemen muistuttaa etäisesti Hollywoodin tämän hetkisen spektaakkeligurun Peter Jacksonin alkuaikojen mustan huumorin sävyttämiä splatter-elokuvia Bad Taste (1987) ja Aivokuollut (1992). Charmant tekee road-elokuvalle sen, minkä Jackson teki kauhulle – pistää koko homman läskiksi.

Parodiointi kuitenkin häviää ensimmäisen puolituntisen aikana kuin pakokaasu tuuleen ja tilalle kärrätään omituinen sekoitus kauhukomediaa ja rehellistä nonsenseä. Elokuvasta henkii kieli poskessa tekemisen lisäksi tunne vastentahtoisesta sisäpiirivitsin seuraamisesta. Parodisen elokuvan outolintu vaikuttaa pikemminkin tekijäjoukon keskinäiseltä ilottelulta kuin levitykseen tarkoitetulta tuotteelta.

Näyttelijäkaarti on sekalainen seurakunta Suomessa tuntemattomia ranskalaisia näyttelijöitä, Kaurismäen luottopersoonia ja cameorooleissa vilahtavia julkkiksia. Dialogi vaikuttaa enimmäkseen dubatulta ja sitä se varmasti on, tai sitten Charmant on onnistunut löytämään ne ainoat ranskalaiset, jotka osaavat ääntää englantia englantilaisittain.

Dvd:n lisämateriaalilla ei ole mitään tekemistä itse elokuvan kanssa. Moottoripyörätapahtumien dokumentoinnit viittaavat siihen, ettei elokuvan ole uskottu löytävän dvd-levityksessä kaikupohjaa uusista katsojakunnista. Parodian perimmäinen tehtävä kun on naurattaa ja Iron Horsemen ei sitä tee.