Rehellistä elämäkertaa

Kari Tapion matka ujosta savolaispojasta koko kansan tuntemaksi komeaääniseksi laulajaksi sisältää varmasti moniin suomalaisiin vetoavan vaikeuksien kautta voittoon -tarinan, jossa sinnikkyys palkitaan. Laulujen lunnaat, kuten sanotaan, ovat kovat ja raskaat, mikä Kari Tapion kohdalla merkitsi koko kansan juopon roolia lööppijulkisuuden kiroineen. Alkoholismista joutui tietenkin kärsimään myös Kari Tapion – oikealta nimeltään Jalkanen – koko perhe. Draaman kaari on täydellinen.

Näistä aineksista on Aleksi Mäkelä ohjannut Markus Selinin ja Jukka Hellen tuottaman elokuvan Olen suomalainen. Idea elokuvaan sai alkunsa Kari Tapion vielä eläessä, kun tämän nuorin poika Joona näki isänsä elämässä selvät draaman ainekset. Viitisen vuotta sitten Joona kävi ehdottamassa ideaa Solar Filmsissä, ja sitä kautta se päätyi Aleksi Mäkelän käsiin kolmisen vuotta sitten.

Ensimmäinen käsikirjoitusversio oli noin 200-sivuinen järkäle, jota ei olisi millään voinut saada tuotantoon asti. Seurasi vuoden kehittelypaussi, jonka aikana tein maailmanmestaruudesta kertovan lätkäleffan 95.

Vähän sattumia, vähän suunnittelua

Olen suomalainen -elokuvan käsikirjoituksesta vastaavat Marko Leino ja Tomi Tuikkala. Käsikirjoitus pohjautuu Marko Leinon tekemiin lähipiirin haastatteluihin ja taustatutkimukseen, jossa tärkeää roolia näytteli Kari Tapion kuvaamat kotivideot, joita hän alkoi kuvata jo 1980-luvun alusta.

Ensimmäinen versio käsikirjoituksesta kattoi Kari Tapion elämän lapsuudesta asti. Mäkelän tullessa mukaan tarinasta päätettiin tehdä avioliiton mittainen elokuva, jolloin Kari Tapion vaimo Pia nousi tarinasta esiin toiseksi päähahmoksi. Mäkelä halusi kertoa tarinan Kari Jalkasesta, miehestä joka ei ole parrasvalojen loisteessa. Mäkelä on tituleerannut elokuvaa rakkauselokuvaksi.

Se tuntui aluksi näyttelijöistäkin kaukaa haetulta, mutta ajattelin, että sitä kautta löytyy jonkinlainen pohja, jolle alkaa rakentamaan. Sitten kun meillä on Pian ja Karin rakkaustarina, voidaan miettiä mitä kaikkea sen varrelta näytetään. Jos ensimmäinen kässäri oli 200-sivuinen, niin tämä mikä kuvattiin oli vajaa 100-sivuinen.

Pääosissa elokuvassa nähdään Matti Ristinen Kari Tapion roolissa ja Tiina Lymi tämän vaimon Pian roolissa. Mäkelä kertoo tuntevansa Lymin jo parinkymmenen vuoden takaa, joten hän oli luonteva valinta ohjaajalle. Matti Ristiseen Mäkelä kertoo tutustuneensa tehdessään Ylelle Syke -nimistä tv-sarjaa. Ristinen on Mäkelän mukaan paitsi hyvä näyttelijä, niin myös muutenkin sopiva Kari Tapion rooliin, sillä Ristinen ei ole vielä liian tuttu suurelle yleisölle.

Oli tärkeää, että Kari Tapiota näyttelee joku sellainen henkilö, jota ihmiset pystyvät katsomaan Kari Tapiona, eikä niin että tässä erittäin tunnettu näyttelijä – mahdollisesti jopa laulaja – näyttelee Kari Tapiota. Puoli vuotta Mattia katseltuani sanoin sykkeen loppukaronkassa, että miltäs tuntuisi hypätä Kari Tapion saappaisiin. Sieltä se sitten pikku hiljaa lähti. Aloin myymään sitä tuottajille. Vähän sattumia, vähän suunnittelua. Sellaista sekamelskaa.

Elämäkertaelokuvalle ei ole valmista sapluunaa

Välillä elämäkertaelokuvan kohde on elossa, mutta melko usein jo kuollut. Onko tällä merkitystä tehtäessä elokuvaa? Aleksi Mäkelä tähdentää, ettei mitään valmista sapluunaa ole siihen, miten tehdä henkilöstä elokuvaa. Hänen mukaansa on lisäksi sattumaa, että juuri tällä hetkellä elämäkertaelokuvia tuntuu tulevan valkokankaalle enemmän kuin koskaan.

On hyvä juttu, etteivät Olavi Virta, Juice ja muut tulleet viikon välein, vähän jotain rauhaa katsojillekin.

Aleksi Mäkelä kertoo, että hänen ohjaamansa elokuvat kuten Pahat Pojat, Matti ja Rööperi ovat kaikki kuvanneet vielä elossa olevia henkilöitä. Tiettyjä vapauksia voi Mäkelän mukaan ottaa, kun päähenkilöt ovat jo poistuneet keskuudestamme, mutta kaikki elokuvassa käsitellyt asiat käytiin läpi Kari Tapion poikien kanssa.

Kävin jätkien kanssa läpi, että mitään patsasteluelokuvaa ei tehdä jos kerran elokuva tehdään. Koetetaan olla niin rehellisiä kuin pystytään.

Jos Aleksi Mäkelä saisi itse valita kenestä hän tekisi seuraavan elämäkertaelokuvan, se kertoisi Henri Toivosesta, suomalaisesta ralliautoilijasta joka kuoli Korsikalla ajetussa kisassa vuonna 1986. Mäkelää alkoi kiinnostaa elokuvan tekeminen jo kuvattaessa Häjyjä (1999), mutta tuohon aikaan kameratekniikka ei vielä mahdollistanut Mäkelän kaavaileman elokuvan tekoa.

Nykyään se on jo mahdollista, jopa meidänkin budjeteilla. En tiedä Henri Toivosesta kuin sen lopun, puuttuu vielä tunti ja 48 minuuttia elokuvasta. Sitä on tuossa pyöritelty vuosikausia, ja tällä hetkellä meillä on siitä hanke vireillä. Tehdäänkö sitä koskaan, en tiedä, voi olla, että se jää ikuiseksi haaveeksi.

Lue myös