Häjyt 2 valkokangas

Aleksi Mäkelän ohjaama Häjyt sai ensi-iltansa suomalaisen elokuvan uuden nousun aallonharjalla vuonna 1999. Tuona vuonna peräti neljä kotimaista elokuvaa ylitti 200 000 katsojan rajapyykin. Vastaavaa ei ollut 1990-luvulla tapahtunut, sillä suomalainen elokuva oli madannut vuosia matalasuhdanteessa. Yli 300 000 katsojaa keränneen Häjyjen edelle vuoden kotimaisten katsojatilastossa ylsi ainoastaan Rukajärven tie (1999), joka keräsi vielä satatuhatta katsojaa enemmän.

Merkille pantavaa 1990-luvun lopun menestyselokuvissa oli, että Uuno Turhapurojen ja vastaavien sijaan katsojia keräsivät uuden polven tekijöiden elokuvat. Tuolloin uransa alussa ollut Aleksi Mäkelä oli yksi heistä. Vaikka Mäkelä voitti Jussi-palkinnon jo toisesta elokuvaohjauksestaan Esa ja Vesa – auringonlaskun ratsastajat (1994), Häjyjä voinee pitää hänen läpimurtonaan.

Nyt yli 25 vuotta myöhemmin Häjyt saa jatkoa, vaikka alkuperäisen elokuvan lopussa ei varsinaista jatkoa pedattukaan, pikemminkin päinvastoin.

Nyt keskiössä on uuden polven häjy, Joel Hirvosen esittämä Konsta Karhu. Temperamenttisen pikkurikollisen soolokeikka menee myttyyn ja osoitteena on valtion hotelli täydellä ylöspidolla. Vankilan jälkeen Konsta palaa kotinurkille. Uuden elämän rakentelun sijaan menneet eivät jätä rauhaan ja Konstalla on suunnitelma, jota hän ryhtyy toteuttamaan.

Nosteessa oleva Joel Hirvonen on tehnyt monipuolisia rooleja ja osoittanut olevansa sukupolvensa lahjakkuuksia valkokankaalla. Häjyt 2:ssa Hirvonen tekee jälleen vakuuttavaa työtä ja on sisäistänyt hyvin ristiriitaisen Konstan roolin. Ylipäätään elokuvan roolisuoritukset ovat linjassa tarinan ja lajityypin kannalta.

Mäkelä on Häjyistä lähtien hallinnut audiovisuaalisen kerronnan ja Häjyt 2 on kuvallisesti sujuvaa katsottavaa. Tarinan hallinta ja rytmitys sen sijaan jättävät toivomisen varaa, osaltaan kyse on jo käsikirjoituksesta.

Elokuvan ensimmäinen Konstaan keskittyvä puolisko seurailee maanläheisen rikostoiminnan askelmerkkejä. Samuli Edelmannin astuttua kuviin laji vaihtuu enemmän saippuaoopperamaisia käänteitä omaavan perhedraaman puolelle. Kovin sujuvasti nämä puolet eivät elokuvassa kättele keskenään. Väistämättä jää miettimään olisiko painotus jompaankumpaan palvellut lopputulosta kokonaisuutena paremmin. Jämerässä rikostarinassa perhedraaman osuudeksi olisi riittänyt ytimekäs loppuhuipennus, joka nyt vesitetään monta kertaa, kun elokuvaa ei malteta lopettaa ajoissa.

Tarinan kaksijakoisuuden myötä kerrontaan on jäänyt tyhjäkäyntiä. Tiivistämällä elokuvan kestoa olisi saatu karsittua lähemmäs toiminnallisille elokuville usein optimaalisinta puoltatoista tuntia. Liki kaksituntiseksi venytetty Häjyt 2 tuntuu pitkältä ja on paikoin pitkäveteinen.

Nähtäväksi jää, toisintaako Häjyt 2 ensimmäisen elokuvan menestyksen. Ulkoisilta puitteiltaan siihen on mahdollisuudet, toinen asia on, kantaako ensimmäisen elokuvan perintö enää tänä päivänä. Samuli Edelmannin ja Sari Havaksen esittämien hahmojen tarinan jatkuminen saattaa kiinnostaa vanhempaa polvea, mutta kysymysmerkiksi jää, jaksaako nuorempi polvi innostua testosteronisesta häjymenosta. Maailma on muuttunut. Rööki suussa kukkoilu näyttäytyy tänä päivänä jo kulttuurisesti hieman erilaisena kuin viime vuosituhannen lopulla.