Vares palaa valkokankaalle

Huikeita katsojamenestyksiä kuten Pahat pojat ja Matti ohjannut Aleksi Mäkelä rysäyttää valkokankaalle toisen Vares-elokuvansa V2 – Jäätynyt enkeli. Tuttuun tapaan Reijo Mäen teoksen on elokuvaksi kääntänyt käsikirjoittaja Marko Leinon, tuottaja Markus Selinin ja Mäkelän kova kolmikko, joka oli jo edellä mainitun Matti-jättipotin taustalla. Myös monet näyttelijöistä ovat tuttuja Mäkelän aiemmista töistä.

V2 – Jäätynyt enkeli vie Juha Veijosen näyttelemän Jussi Vareksen Turusta Poriin, kun rahahuolten kanssa painiva dekkari saa kutsun vanhalta koulukaveriltaan tulla ratkomaan nuoren naisen murhaa, jossa hän itse on pääepäiltynä. Kesäisen kuumassa Porissa Vares törmää mitä omituisimpiin ihmistapauksiin death metal -bändin laulajasta ja transvestiitista aina kylmäverisiin tappajiin. Ja jotta toiminnassa pysyttäisiin, niin vainajia täytyy tulla ennen kuin Vares pääsee jälleen Turun Uuteen Apteekkiin tuoppeja kilistelemään.

Mäkelä kertoo, että osasyy juuri tämän kirjan valikoitumiseen elokuvan aiheeksi on Porissa itsessään, eli kaupungin esiintymisessä usein rikosuutisten otsikoissa. Kuvaukset Porissa eivät pelottaneet, mutta mielenkiintoisia tapahtumia sattui myös ohjaajalle itselleen, kun hän jonkun kerran Porissa kapakkaan eksyi.

- Meillä nyt ei ollut hirveästi aikaa öisin lähteä tutkimaan tätä Porin todellisuutta, mutta kyllä muutaman kerran kävin yökerhoissa. Ja siellä oli kyllä sellainen hauska yökerho, jossa oli lasien seinään heitto -kilpailu vissiin menossa. Siellä oli kymmenen senttiä lasinsirpaleita maassa ja kun käveli, niin piti aina väistellä, kun joku heitti tuoppia seinään. Tämä tietysti johtui siitä, että siellä oli 500 asiakasta ja yksi ainoa baarimikko ja ihmiset olivat vähän turhautuneita. Mutta sellaista en ole kyllä nähnyt missään muualla.

Dekkari helppo tehdä elokuvaksi

Nyt toisen kirjaan pohjautuvan elokuvansa työstänyt Mäkelä kertoo, että Reijo Mäen dekkareita on helppo tehdä elokuviksi, koska voi suorastaan kuvitella Mäen näkevän ne valmiiksi elokuvina jo kirjoittaessaan. Ohjaaja myös toteaa, että dekkari ylipäätään on kenties helpoin kirjallisuudenlaji muuttaa elokuvaksi.

Mäen kirjoitustapa ja -tyyli saavat kiitosta ohjaajalta. Mäkelä myös kertoo, että on antanut käsikirjoittaja Marko Leinolle varsin vapaat kädet työstää kirja käsikirjoitukseksi, joten hänen käsiteltäväkseen päätyy lopulta vain käsikirjoitus. Ohjaajalle lopulta keskeisintä on elokuvan lopputulos, ei uskollisuus alkuperäisteokselle.

- Mäen dekkarit ovat hyvin suoraviivaisia ja selkeitä, ja rikaskielistä tavaraa. Mutta minä ohjaajana annan käsikirjoittajan tehdä sen ensin sen suuremman työn, eli hän vääntää kässärin, ja sen jälkeen minä rupean työstämään vain sitä käsikirjoitusta, eli en minä sen jälkeen enää siihen kirjaan palaa. En tälläkään hetkellä edes ihan tarkkaan enää muista, että mitä eroa on kirjalla ja käsikirjoituksella.

Ohjaaja Mäkelä kuitenkin vastasi itse juuri tämän tarinan valinnasta uudeksi elokuvakseen. V2 – Jäätynyt enkeli sai esisysäyksensä jo ensimmäisen Vares-elokuvan aikaan, kun tuotantotiimi valitsi samalla jatkoa, mikäli tilausta uudelle dekkarille olisi. Vares menestyi varsin hyvin, joten aika toisellekin koitti. Porin esiintyminen rikosuutisissa ei silti ollut ainut syy Jäätyneen enkelin valinnalle, vaan myös esimerkiksi rahakysymykset nousivat esiin.

- Tiesin tavallaan jo silloin, kun ykkös-Vares tehtiin, mistä tämä kakkonen tehdään, jos semmoinen tehdään. Tarina sopi kaikin puolin pakettiin, koska elokuva täytyi kumminkin tehdä Suomessa, vaikka on monta hyvää Vares-kirjaa, jotka tapahtuvat muuallakin, muun muassa Ruotsissa ja Euroopassa. Tämä tapahtuu pienellä paikkakunnalla, ja on selkeä kompakti paketti. Suomalaisen leffan rahoillakin tämä vain täytti kaikki kriteerit.

Tuttua ja turvallista Mäkelää

Pahat pojat ja Matti -elokuvien kanssa kultasuoneen iskenyt ohjaaja ei halua tuijotella katsojalukuihin, mutta sanoo olevansa tyytyväinen, mikäli katsojat löytävät hänen elokuvansa. Jäätyneen enkelin kohdalla paineita menestyksestä ei juuri ole, sillä Mäkelä uskoo, ettei Pahat pojat -elokuvan saamiin katsojalukuihin ole Suomessa vähään aikaan yltämistä. Elokuvaa tehdessä ei hänen mukaansa kannattakaan miettiä katsojalukuja, vaan keskittyä itse elokuvantekoon. Luottamusta V2:n menestymiselle kuitenkin löytyy, sillä ensimmäinen Vares on tehnyt idean jo tutuksi katsojillekin.

- Muutama vuosi sitten tehtiin Pahat pojat, ja tiedän että on ihan turha yrittää enää toista kertaa siihen. Ei niihin lukuihin pääse enää Suomen historiassa varmaan mikään leffa vähään aikaan. Minun ainoa mittari on, että jos yleisö löytää sen elokuvan, niin silloin olen tyytyväinen. Ei voi jäädä miettimään tai niiden päälle makaamaan, että menestyykö tämä nyt yhtä hyvin kuin edellinen. Sitä vain koittaa tehdä parhaansa ja toivoo, että yleisö sen löytää. Jos sellaisia miettisi, tai yrittäisi etukäteen miettiä, että tämä on nyt sitten 300 000 ihmisen elokuva, niin ei siitä tulisi yhtään mitään. Kyllä tässä luottavaisin mielin silti ollaan, jos kerran ykkönen meni ja sen yleisö löysi, niin tämä on tavallaan kerran myyty yleisölle jo, niin miksei tämäkin menestyisi.

Mäkelä myöntää olevansa yksi harvoista suomalaisista elokuvaohjaajista, jotka eivät väitäkään tekevänsä elokuvillaan taidetta, vaan niiden funktio on puhtaasti viihdyttäminen. Ohjaaja pohtii, että mikä olisikaan parempaa kuin, paitsi nauttia elokuvista leffateatterissa, niin ottaa koira kainaloon ja katsella kunnon viihdettä sunnuntaisin sohvalla maaten ja popcornia mutustaen.

Kriitikoiden negatiiviset arviotkin hän jättää omaan arvoonsa, vaikka myöntää, että joskus olisi kiva kuulla positiivista kritiikkiä elokuvistaan. Jonkinlaista piikkiäkin voi Mäkelän puheista havaita, sillä hän pohtii, että Mäkelän ja Selinin yhteistuotokset leimataan usein jo ennakkoon. Ohjaaja kuitenkin muistuttaa, että kriitikkojen arviot eivät ole katsojiin vaikuttaneet, vaan hänen elokuvansa ovat olleet katsojamenestyksiä.

- Olen tässä nyt jo kahdeksan elokuvaa tehnyt ja olen niin tottunut siihen, että olen täysi paska ja lahjaton sika, että siihen vain turtuu. Ei se tietenkään koskaan mukavaa ole, että mieluumminhan sitä kuuntelisi hyvääkin kritiikkiä, mutta tuntuu, että minusta vain on tullut niin kirosana muutamille kriitikoille, että se on ihan sama mitä teen. Vaikka tekisin uuden Ben-Hurin, sillä ei ole mitään merkitystä. Ne nyt eivät onneksi ole mitenkään vaikuttaneet minun katsojalukuihini, joten silloinhan sillä ei loppujen lopuksi ole väliä. Ne ovat kumminkin vain yhden ihmisen mielipiteitä. Kyllähän tämä yhdistelmä Markus Selin–Aleksi Mäkelä on vain joillekin ihmisille ihan myrkkymurattia.