Vakavaa Mäkelää
Aleksi Mäkelän ohjaama Kotirauha on syntynyt Mäkelän ja käsikirjoittaja-kirjailija Marko Leinon yhteistyönä. Kummallakin oli toteutumattomien projektien tiimoilta ideoita, joiden pohjalta he alkoivat kehitellä henkilöjä ja tapahtumia, jotka Leino kirjoitti tarinaksi. Alkujaan kyse oli puhtaasti elokuvan käsikirjoituksesta, mutta Leino innostui käsikirjoituksen pohjalta kirjoittamaan myös romaanin, joka ilmestyi vuonna 2010.
Leino kirjoitti romaania samaan aikaan kuin työstimme käsikirjoitusta. En tiedä onko näin taidettu tehdä ennen, että elokuvan käsikirjoituksen pohjalta syntyy myös itsenäinen romaani. Se ehkä selittää sen, miksi kirjaakin on luonnehdittu elokuvamaiseksi.
Kotirauhassa pieni rakennusyrittäjä ajautuu hallitsemattomiin vaikeuksiin, kun kiinteistömarkkinat hiljenevät taloustaantuman myötä lähes täysin. Velkaongelmien kuristaman yrittäjän tarinassa on vahva yhteiskunnallinen näkökulma. Sitä ei Mäkelän mukaan tietoisesti alkujaan haettu vaan ideana oli käsitellä miehisyyttä ja siihen niin syvästi liitettyä puhumattomuutta, asioista puhumisen vaikeutta.
Perusteiltaan kyse on ennen kaikkea suomalaisen miehen ja yrittämisen tarinasta, jossa tarkastellaan miehisyyttä ja puhumattomuutta. Alusta lähtien oli myös selvää, että Samuli Edelmann tekee pääroolin ja kaikki rakennettiin hänen ympärilleen, elokuvassahan ei ole yhtään kohtausta, jossa hän ei olisi mukana. Koko tarina kerrotaan yhden miehen näkökulmasta.
Miestä ja miehisyyttä puntaroiva tarina on kuitenkin vahvasti sidoksissa ympäröivään todellisuuteen, mikä kasvattaa siitä yhteiskunnallisesti ajankohtaisen elokuvan. Ajankohtaisuus juontaa juurensa käsikirjoituksen alkuvaiheisiin ja silloin vallinneeseen taloustaantumaan.
Yhteiskunnallinen ajankohtaisuus on ollut osin sattumaa. Kun aloimme työstää käsikirjoitusta vuonna 2008, kiinteistömarkkinat olivat aallonpohjassa. Siitä saimme idean sijoittaa päähenkilön rakennusalalle.
Jälkeenpäin kyllä mietitytti, että elokuvan ilmestymisen aikoihin maailma voi olla jo kokonaan toisenlainen. Saatetaan elää voimakasta nousuvaihetta, jolloin tarina on menneen talven lumia, eikä kiinnosta enää ketään. Näitä asioita kun ei voi ennustaa.
Nyt ensi-iltansa aikaan Kotirauha on kenties vieläkin ajankohtaisempi kuin pari vuotta sitten. Ylivelkaantumisen ja valehtelun ongelmavyyhteen pureutuva elokuva peilaa tahollaan varsin osuvasti Euroopan tämänhetkistä talouskurimusta ja sen syitä. Yhteiskunnallisesti yhtä ajankohtaista elokuvaa ei lieemmin Suomessa tehdä. Mäkelä pitää tätä hieman yllättäen myönteisenä asiana, eikä peräänkuuluta suomalaiselta elokuvalta laajempaa arkeen pureutumista, pikemminkin päinvastoin.
Minusta suomalaisen elokuvan pitäisi olla vieläkin vähemmän kiinni arjessa. Näen elokuvan ennemminkin pakona arjen todellisuudesta kuin sen kuvaajana. Minusta suomalainen elokuva kaipaisi enemmän Rare Exportsin kaltaisia leffoja. Kaiken ei tarvitse olla Kahdeksaa surmanluotia. Hassua tietysti sanoa näin, kun on itse juuri tehnyt vakavamman elokuvan. Tosin tähän mennessä olen tehnyt seikkailuhenkisiä elokuvia, joten saa sitä kai välillä kokeilla jotain muutakin.
Kotirauha on Mäkelän kymmenes pitkä elokuva. Vakavana draamana se poikkeaa Mäkelän aiemmasta tuotannosta.
Itse on vaikea suhteuttaa uusinta elokuvaansa omaan aiempaan tuotantoon. Se jääköön muiden tehtäväksi. Itselleni tämä on ollut mieluisa projekti ja kokemus. Välillä on tervettä tehdä jotain muuta kuin mitä on tottunut tekemään.
Katsojamäärissä mitattuna Aleksi Mäkelän elokuvat ovat menestyneet Suomessa erittäin hyvin. Menestyneenä ja kokeneena ohjaajana hän ei tunnusta enää perinteisessä mielessä jännittävänsä elokuviensa vastaanottoa. Kotirauha on saanut hänet kuitenkin mietteliääksi.
Aiempien elokuvieni kohdalla vastaanotto on ollut melko hyvin ennakoitavissa. Kotirauhan kohdalla on hieman toisin. Elokuva kertoo itseni ikäisistä, päälle nelikymppisistä, jotka ovat myös elokuvan kohderyhmää. Tämä ikäryhmä on varmaan huonoin käymään elokuvateattereissa, joten on tässä pientä itsemurhameininkiä tehdä elokuvaa tällaiselle kohderyhmälle. Nuoriso ja eläkeläiset käyvät elokuvissa, mutta nelikymppiset miettivät, että kohta se tulee telkkarista tai haetaan se sitten dvd:nä ja katsotaan kotona. Eli siinä mielessä hieman jännittää, lähteekö ikäisteni porukka nyt elokuviin vai ei.
Lue myös
Seuraava:
Peter Lindholm ja Missä kuljimme kerran
”Minulle on yksi hailee, mitä kieltä elokuvassa puhutaan, koska elokuvan oma kieli on se juttu, millä kaikki kerrotaan.”
Edellinen: Joona Tena ja Syvälle salattu
”Vältän kauhu-sanaa tietoisesti, koska se herättää helposti vääriä mielleyhtymiä.”
Tällä viikolla
Uusimmat
- Amadeus – ohjaajan versio ensi-ilta
- Drive-Away Dolls dvd
- The Monk and the Gun ensi-ilta
- Arto Halonen ja Jälkeemme vedenpaisumus haastattelu
- Jälkeemme vedenpaisumus ensi-ilta
- Astrid Lindgrenin joulutarinoita ensi-ilta
- Otso Tiainen ja Shadowland haastattelu
- Shadowland ensi-ilta
- Woman of the Hour ensi-ilta
- Konflikti dvd