New York, New York kotikatsomo

Havaijipaita keskellä riemuitsevaa väkijoukkoa, kimmeltävää lumisadetta yksinäisellä juna-asemalla, pehmeä ääni hohtavan valkoisessa ravintolassa, punattuja huulia, hämyisiä klubeja ja valotauluglamouria. Martin Scorsesen ohjaama New York, New York on kasa tunnelmaa. Spektaakkelimainen tyylittely on rikastuttava itseisarvo, fantasrealistinen uskottavuus haetaan menneestä ajasta ja utopistinen genreoletus rikotaan. Myöhemmmin Moulin Rouge (2001) ja Chigago (2002) ovat toistaneet samaa ideaa.

Scorsesen mukaan elokuvan pitäisi kertoa rakkaussuhteesta viihdemaailmassa ja siitä, miten lempi, laulu ja raha eivät sovi yhteen. Todellisuudessa New York, New York on elokuva vonkaamisesta. Jimmy Doyle (Robert De Niro) on itsekeskeinen saksofonisti, joka haluaa ja Francine Evans (Liza Minnelli) on laulaja, joka on haluttava. Mies vonkaa. Nainen vonkaa vähän takaisin, kunnes taipuu. Ilkeä mies ja puolustuskyvytön nainen on tyypillinen asetelma Scorsesen elokuvissa. Merkittävää draamaa ei vastakkainasettelusta synny. Vain aika ajoin svengaava musiikki ja hulppeat puitteet muuttavat tylsän ja laahaavan parisuhdekuvauksen melankoliseksi rakkaustarinaksi.

Elokuvan hentoinen kertomus ei sinänsä ole ongelma. Edellä mainittu Moulin Rouge toistaa onnistuneesti kulunutta ja yksinkertaista tarinaansa saaden voimansa tyylillisestä kikkailusta. Scorsesen itsensä määrittelemä pyrkimys palata 1940-luvun Hollywood-spektaakkelien tunnelmaan on henkilökohtaisen nostalgian sumentamaa. New York, New Yorkin löysää kertomusta ei musikaaliromantiikan ja realismin sekoittaminen pelasta, vaikka se onkin kokonaisuuden mielenkiintoisinta ja onnistuneinta antia. Scorsesen improvisaatioon perustuva työskentelytapa on eittämättä yksi syy dynaamisuuden puutteeseen. Edes alkuperäisen neljän tunnin leikkauksen lyhentäminen kahteen ei riittänyt. Yksi olisi ehkä tehnyt tehtävänsä.

Kahden levyn dvd-pakkaus sisältää paljon mielekästä lisämateriaalia. Scorsesen lisäksi muistoja herättelevät niin Liza Minnelli, kuvaaja Laszlo Kovacs kuin tuottajat Robert Chartoff ja Irwin Winkler. Valitettavasti mukana on trailereiden ja poistettujen kohtausten lisäksi myös vaihtoehtoinen loppu, jota etenkään elokuvasta lumoutuneen ei ole lupa katsoa.