Arkipäivän runollisuutta

Richard Linklater on itseoppinut ohjaaja, joka nousi elokuvateollisuuden tietoisuuteen Yhdysvaltojen uuden independent-elokuvien -aallon myötä. Mies kirjoittaa itse suurimman osan ohjaamistaan tarinoista, joiden tapahtumat sijoittuvat tyypillisesti aina yhden vuorokauden sisään, kuvaten varsinkin aluksi valtavirtaa ja yleistä järjestystä vastaan kapinoivia nuoria, kuten elokuvissa Slacker (1991) ja Surutta, sekaisin (1993). Tämän jälkeen mies siirtyi enemmän kakskyt/kolkyt ja risat -kuvauksiin, mutta kapinahenki pysyi samana. Valve-unessa (2001) oli myös pieni menestys erityisesti korkealentoisten, filosofisten pohdintojen ansiosta. School of Rock (2003) puolestaan toi Linklaterin suuremmankin yleisön ulottuville, kun komedian antisankari Jack Black irvi pääosassa.

Sellaisiin odotuksiin on vaikea vastata, kuin monilla romantiikan ja kohtalonuskon ystävillä oli Rakkautta ennen aamua (1995) elokuvan elämää suurempien tunnelmien jälkeen. Tarinahan on oikeastaan jokaisen seikkailunnälkäisen, sinkun reilaajan ja maailmanmatkaajan äärimmäinen fantasia: tavata tuntematon ihminen ja tuntea välitöntä, molemminpuolista älyllistä ja fyysistä vetoa, ja viettää yksi ainoa vuorokausi yhdessä. Kun elokuvan kuuluisa lopetus on sitä, mitä se on, vaatimukset nousevat jatko-osaa ajatellen. Ehkäpä Linklater ei edes koskaan kuvitellutkaan tekevänsä jatko-osaa, mutta päätähdet taivuttelivat hänet siihen. Kuka tietää.

© 1995 Castel Rock EntertainmentRakkautta ennen aamua -elokuvassa amerikkalainen Jesse (Ethan Hawke) ja ranskalainen Céline (Julie Delpy) tapaavat junassa Budapestin ja Wienin välillä. Nuoret uppoutuvat keskusteluun ja kun Jessen pääteasema Wien tulee vastaan liian nopeasti, tämä pyytää Célineä jäämään kanssaan sinne. Tästä seuraa kovin erilainen, enemmän tunnelmiin kuin toimintaan nojaava, X-sukupolvikuvaus kahdesta idealistisesta, elämän merkitystä etsivästä älykkönuoresta, joiden ajatukset ja lopulta myös vartalot kietoutuvat toisiinsa Wienin taivaan alla. Väistämätön ero hiipii rakastavaisten mieleen elokuvan loppumetreillä ja aiemmin solmitut lupaukset vain yhden yön romanssista haihtuvat Jessen ja Célinen sopiessa tapaamisesta puolen vuoden päähän. Kaikkihan sen sitten tietää miten siinä käy, ja kävi.

Tästä elokuvasta tulee hyvin pitkälti mieleen toinen samana vuonna tehty, hieman ehkä rajumpi nuorisokuvaus Reality Bites, jossa Hawke oli myös miespääosassa. Hawken molemmat hahmot ovat hyvin samanlaisia, mutta Jesse on pehmeämpi ja lähestyttävämpi kuin Troy, jonka epävarmuus ulkoistui piikikkäänä raivona. Jesse on pohdiskelija, taitava sanankäyttäjä ja hurmuri, jonka ajoittainen kömpelyys on hellyttävää. Céline on puolestaan "hyvin ranskalainen" − kiihkeä, tiedostava, nokkela. Päähenkilöt ovat unelmoijia ja keittiöfilosofeja, jotain mitä nykypäivän lyhytjännitteinen MTV-sukupolvi harvoin tavoittaa tai kykenee edes seuraamaan.

© 1995 Castel Rock EntertainmentNuoret täydentävät toisiaan selittämättömällä tavalla ja heidän välisensä sähköinen vetovoima on käsin kosketeltavaa. Puolet elokuvasta katsoja uppoutuu heidän loppumattomaan puhevirtaansa, tiedostaen vain hetkittäin teemojen muutokset keskustelussa. Toisen puolen katsoja odottaa, että he lakkaisivat puhumasta ja koskettaisivat toisiaan – levykaupan kuuntelukoppikohtaus on erityisesti täynnä pidäteltyä seksuaalisuutta. Kun elokuvan katsoo kymmenen vuotta jälkeen sen ensi-illan, nousee mieleen ensimmäisenä sen pohjimmainen naiivius ja viattomuus. Elokuvaa tarkastelee paljon kriittisemmin kuin 2000-luvun tasapäistettyjä romanttisia komedioita, joilta ei edes odota mitään. Kuitenkin Rakkautta ennen aamua saavuttaa yhä arkisen romantiikan, joka kurottaa vähitellen maagisuutta kohti.

Rakkautta ennen aamua edustaa filosofoivaa vastakulttuurisuutta, ei niinkään toiminnallista. Sen merkitys ja painoarvo ilmenee dialogissa, päähahmojen välisessä jännitteessä ja ympäristön vähittäisessä, eleettömässä kuvauksessa. Elokuva sisältää romanttisia odotuksia, jotka toteutuvat vain osittain, mutta juuri sillä oikealla, ei-valheellisella tavalla. Se on tiettyyn hetkeen ja tunnelmaan tehty elokuva, joka myös toteutuu siinä hetkessä. Jesse ja Céline tapaavat tilassa, joka ei ole oikeastaan kummankaan aluetta, mutta keskinäinen viehtymys ja mielenkiinto pitävät heidät siellä − aivan kuten katsojankin.

Aikuistuneet idealistit

Rakkautta ennen aamua oli jonkinlainen kenraaliharjoitus sen jatko-osaan verrattuna − haaveileva, ohimenevä hetki, jossa ei oikeastaan ratkaistu mitään. Rakkautta ennen auringonlaskua -elokuvassa aikuistuneet, kyynistyneet ja elämäänsä pettyneet Jesse ja Céline joutuvat kaivamaan vanhat tunteensa esiin ja pohtimaan, vieläkö niillä on merkitystä todellisessa elämässä. Yhdeksän vuotta Wienin romanssista he tapaavat Jessen Pariisiin rantautuneen kirjakiertueen aikana. Jesse on menestynyt kirjailija, naimisissa ja pienen pojan isä. Céline puolestaan työskentelee ympäristöjärjestössä, on kaukosuhteessa ja taistelee yhä kiivaammin mielipiteidensä puolesta. Céline on utelias näkemään Jessen luettuaan tämän romaanin, joka tuo elävästi mieleen parin intohimoisen illan ja yön vuosia sitten.

© 2004 Warner Independent Pictures Inc.Elokuvassa erityisen hyvää on se, ettei se sorru liian pitkäkantoisiin mitä jos -pohdintoihin. Jonkinlaista kertauksen makua siinä väistämättä tietenkin on, eikä elokuvia voi olla vertaamatta toisiinsa. Kun alkuperäisessä tarinassa oli selittämätöntä maagisuutta ja nuoruuden paloa, jatko-osa vaikuttaa väsähtäneeltä ja tekosyvälliseltä. Ajoittaisesti kyllästyttävän arvokeskustelun alta kuoriutuu kuitenkin vähitellen esiin piilotettuja asioita, jotka ovat piinanneet Jesseä ja Célineä vuosien ajan. Kuten lopulta selviää, menneisyyden vaalitut muistot ja haalistumattomat tunteet ovat kantaneet molempia eteenpäin elämässä, joka on osoittautunut keskinkertaiseksi ja tyydyttämättömäksi.

© 2004 Warner Independent Pictures Inc.Jopa ensimmäistä osaa tiheämmällä puhetulvalla peitetään osittain parin uudelleen tapaamisen outous ja hermostuneisuus. Jesse ja Céline testaavat toistensa arvomaailmoja yhä uudelleen huomaten, että molemmat ovat muuttuneet, kasvaneet ja tyytyneet johonkin täydellisyyttä vähempään. Elokuvan dialogi liikkuu käytännöllisemmällä ja irtautuneemmalla tasolla kuin ensimmäisessä osassa − filosofiset pohdinnat ovat vaihtuneet suorasukaisiin mielipiteisiin ja vahvoihin mielikuviin. Samalla se tietty taianomaisuus on unohtunut ja tilalle on vaihtunut aikuisuuden kärsimättömyys ja kiire. Myöskään päähenkilöiden välinen kemia ei ole enää samaa tasoa, vaan vain valju ja kalpea aavistus entisestä. Olo on vähän kuin Matrixin jatko-osien jälkeen: olihan se kiva katsaus tulevaisuuteen, mutta omaleimaisuus jäi puuttumaan.

Rakkautta ennen auringonlaskua ei ole kuitenkaan täysin vailla itsenäisiä määritteitä tai saavutuksia. Aitoa elokuvassa on Jessen ja Célinen jakama koskettava pettymys omiin valintoihinsa ja alistumiseensa rakkaudettomaan eloon. Vähitellen syttyvä toivon liekki ja kapinointi yhteisen hetken päättymisestä tuo myös virkistävää vaihtelua. Delpyn itse säveltämän ja sanoittaman, ja Célinen esittämän, musiikin myötä totuus nuorten jakaman rakkauden merkityksestä avautuu myös Jesselle. Elokuvan tyylikäs loppusulkeuma vastustaa mitään selkeätä juonellista päätöstä, vaikka lupaakin paljon. Jessen alussa lausuma vuorosana tiivistääkin hyvin molempien elokuvien romanttisen sanoman: "Onni on pyrkimyksessä. Ei siinä, että saa mitä haluaa."

Mari Pöyhtäri

Rakkautta ennen aamua Rakkautta ennen auringonlaskua

© Film-O-Holic.com 09.06.2005 - kaikki oikeudet pidätetään - BEFORE SUNRISE Rakkautta

*
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo:3,2 /5 henkilöä