George Harrison: Living in the Material World kotikatsomo

George Harrisonista (1943–2001) ei voi kirjoittaa, saati tehdä elokuvaa, ohittamatta The Beatles -yhtyettä, niin suuri vaikutus tuolla kulttuurihistoriallisesti kaikkien aikojen tärkeimmällä bändillä oli sekä yleisöön että sen jäsenten elämään. Legendaarinen yhtye koostui neljästä hyvin erilaisesta yksilöstä, joiden luonteenpiirteet eivät välttämättä vastanneet heille julkisuudessa annettuja rooleja. Huomion keskittyessä viralliseen lauluntekijäparivaljakkoon Lennon–McCartneyyn jäi yhtä lahjakas lauluntekijä ja yhtä särmikäs persoona George Harrison vähemmälle huomiolle.

Martin Scorsese pyrkii uudella dokumentillaan, George Harrison: Living in the Material World, kurkistamaan ”mystisen Beatlen” salaperäisen fasadin taakse. Harrisonin toinen vaimo Olivia Harrison, jonka kanssa tämä oli naimisissa yli 30 vuotta, valitsi ohjaajaksi Scorsesen nähtyään tämän ohjaaman dokumentin No Direction Home: Bob Dylan (2005). Ohjaajan valinta osui nappiin, sillä Scorsesen vaisto henkilökuvan luojana ei petä tälläkään kertaa, ja elokuvasta aistii aidon rakkauden sen kohteeseen.

Dokumentin laajat haastatteluosuudet syventävät George Harrisonin henkilökuvaa ja tuovat siihen paljon uusia ulottuvuuksia, jotka saattavat yllättää jopa paatuneimmat Beatles-fanit. Beatles-vuosien lisäksi elokuvassa käsitellään laajasti Harrisonin soolouraa keskittyen legendaariseen All Things Must Pass -albumiin (1970), joka oli listaykkönen molemmin puolin Atlanttia. Myös Traveling Wilburys -bändin lyhyt historia saa dokumentissa oman käsittelynsä. Tom Petty kertoilee hauskoja anekdootteja George Harrisonista ja tämän ukuleleista.

Harrisonin uran monipuolisuus jaksaa aina hämmästyttää: miehen 1971 yhdessä sitarin mestarin Ravi Shankarin kanssa organisoima maailman ensimmäinen suuren luokan hyväntekeväisyyskonsertti Bangladeshin tulvauhrien auttamiseksi poiki paitsi konsertista taltioidun levyn, myös elokuvan Concert for Bangladesh (1972).

Vuonna 1978 Harrison perusti elokuvayhtiö HandMade Filmsin rahoittaakseen Monty Pythonin elokuvan Brianin elämä (Life of Brian, 1979) EMI-yhtiön vetäydyttyä viime metreillä hankkeesta sen uskontoa käsittelevän tulenaran sisällön takia. Eric Idle kertookin puolileikillään Harrisonin ostaneen maailman kalleimman elokuvalipun tämän kiinnitettyä oman talonsa, jotta rahat elokuvaan saataisiin kasaan.

Dokumentin laaja materiaali on jaettu kahdelle levylle, aikaan ennen ja jälkeen Beatlesin, mikä auttaa katsojaa kokonaisuuden hahmottamisessa. Vaikka haastatteluja on valtava määrä, ei mikään niistä tunnu turhalta. George Harrisonin laaja ystävä- ja tuttavapiiri valottaa eri puolia miehen persoonallisuudesta, jossa oli niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Parhaiten asiat kiteyttää aina yhtä leppoisa Ringo Starr. Katsojalle jätetään sopivasti tilaa oman mielipiteen muodostumiseen, mitään näkökantaa ei tyrkytetä valmiiksi pureskeltuna ”totuutena”.

Vaikka uskonnollisuus, henkinen kasvu ja etsintä olivatkin tärkeä osa Harrisonin elämää, ja muokkasivat hänen julkista kuvaansa voimakkaasti 1960-luvun lopulla, oli mies itse varsin tietoinen elämästään materiaalisessa todellisuudessa, eikä edes pyrkinyt kieltämään lihallista puoltaan itsessään. Seikka, jonka Paul McCartney tuo varsin diplomaattisesti esille. Dokumentin nimi viittaakin paitsi Harrisonin toiseen sooloalbumiin vuodelta 1973, myös tähän kahtiajakoon materiaalisen ja henkisen maailman välillä.

Martin Scorsesen dokumentti George Harrisonista on pakollista katsottavaa jokaiselle vähänkin rockin kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle. Se muistuttaa nykykatsojaa ajoista, jolloin lauluja tekivät ihmiset ihmisille eivätkä tuottajat radion soittolistoille.