Gangs Of New York valkokangas

Neljännesvuosisata sitten Martin Scorsese ilmoitti, että hän suunnittelee elokuvaa Herbert Asburyn vuonna 1928 ilmestyneen New Yorkin väkivaltaista historiaa kuvaavan romaanin pohjalta. Nyt Gangs of New York on valmis. Katsoja epäilee, onko 25 vuotta liian pitkä aika työstää elokuvaa. Scorsesen kaupunkikuvaus on jälleen vaikuttavaa, mutta siitä puuttuu sydäntä. Täydellisyyden tavoittelussaan Gangs of New Yorkista on valmistunut ulkokohtainen ja mekaaninen elokuva. Sen avut ovat kuitenkin ilmeiset. Lähes kolmetuntinen eeppinen tarina ei pitkästytä hetkeäkään ja viihdyttäessään se sivistää.

Gangs of New York kertoo suurkaupungin jengeistä vuodesta 1846 aina vuoteen 1863. Tapahtumat alkavat kahden porukan väkivaltaisen kohtaamisen kuvauksella, minkä päätteeksi Bill "The Butcher" Poole (Daniel Day-Lewis) tappaa kilpailevan jengin johtajan. Surmansa saanut on pikkupojan isä. Vuosien kuluttua tuo poika, Amsterdam (Leonardo DiCaprio), palaa rikospaikalle pakkomielteenään kostaa isänsä surma. Hän kavaltaa Poolen teeskentelemällä ystävyyttä tätä kohtaan. Tehtävä on vaikea, sillä Poolessa on runsaasti isällisiä piirteitä ja hän adoptoi henkisesti Amsterdamin. Päähenkilöillä on toinenkin yhteinen nimittäjä, taskuvaras Jenny (Cameron Diaz). Virnuileva ja täysin suvereeni ammatinharjoittaja on Poolen ex ja Amsterdamin tuleva.

Elokuvan tarina lähestyy lapsellista. Se on yksiulotteinen ja suoraviivainen. Asiassa on puolensa, sillä yksilötason kerronnan simppeliys vapauttaa pohtimaan elokuvan suuria linjoja. Amerikan sisällissotaa edeltävien vuosien henkisen hajaannuksen osoittaminen saattaa hyvinkin vihjata, ettei mikään ole muuttunut Yhdysvalloissa. Yhä edelleen USA on hyvin väkivaltainen yhteiskunta, joka pyrkii ajattelemaan kaksinapaisesti - me ja oppositio.

Elokuvaa varten Roomaan rakennettiin New Yorkin vanhan ja pahamaineisen kaupunginosan Five Pointsin kulissit. Puitteet ovat autenttiset, lähes maalaukselliset. Päähenkilöistä erityisesti Day-Lewis todella näyttää 1800-luvulla elävältä. Tapa, jolla hän astelee tai katsoo vastustajiaan on samanaikaisesti dandymainen ja raivokas. DiCaprio ei pysty täysin vastaamaan Day-Lewisin haasteeseen. Tosin hänelle on kirjoitettu näyttelijän kannalta huomattavasti vähemmän kiitollista dialogia.

Scorsesen paras New York -elokuva Taksikuski onnistui mahdottomassa. Se pääsi kuvaamansa taksikuskin pään ja sydämen sisään ja kykeni näkökulmatekniikalla näyttämään New Yorkin katujen kipeimmät piirteet.

Gangs of New Yorkia muotoillessaan Scorsese olisi kaivannut enemmän psykohistorioitsijaa ja vähemmän lavastajaa.