The Last Airbender valkokangas

M. Night Shyamalan oli vuosituhannen vaihteen kiinnostavimpia ohjaajalupauksia. Kuudes aisti (1999) palautti kauhuelokuvan vakavasti otettavaksi lajityypiksi ja Unbreakable (2000) on ollut yksi persoonallisimpia supersankarielokuvia. Lupaavan alun jälkeen ote alkoi kuitenkin lipsua.

Signs (2002) ja Kylä (2004) eivät enää kyenneet lunastamaan ohjaajaan asetettuja odotuksia vaikka sinänsä toimivia elokuvia ovatkin. Shyamalan alkoi olla oman tunnistettavan tyylinsä vanki. Lady in the Waterissa (2006) intialaissyntyinen ohjaaja yritti karistaa liiallisen vakavuuden harteiltaan siinä onnistumatta, ainakaan tuotannollisessa mielessä, sillä elokuva oli pahanlainen floppi, joka ilmeisesti vain kiihdytti alamäkeä. The Happening (2008) oli jo pelkkää haukottelua ja nyt suositun animaatiosarjan pohjalta väsätyssä The Last Airbenderissä Shyamalan on sotkenut kätensä totaalisesti siihen itseensä.

Varhaisteineille suunnatun seikkailufantasian käsikirjoitus on käsittämätöntä kökköä. Tarinassa laukataan sinne tänne hölynpölymystiikan johdattamana. Sekaan sotkettu dialogi on pölhöydessään puistattavan huonoa, mitä kehno näyttelijätyö korostaa entisestään. Vailla kunnollista ohjausta nuoret näyttelijät ovat totaalisesti hukassa. Sujuvampia ja luonnikkaampia suorituksia näkee ala-asteen kevätjuhlissakin.

Aikuiskatsojalle tuulen, veden, maan ja tulen taitajista sekä heidän sodastaan kertova tarina on huteraa höttöä, jossa nojataan ties kuinka monta kertaa vatvottuihin fantasiakliseisiin. Siinä vaiheessa kun rauhan ja harmonian ylläpitäjäksi valittu kymmenvuotias poika pelastaa maailmaa käsiään heiluttelemalla viulupauhun soidessa, ei hölmistyksellä ole enää mitään rajoja.

Kaiken hämmennyksen kruunaa elokuvan 150 miljoonan taalan budjetti, jolla ei ole saatu aikaan edes visuaalista näyttävyyttä. Näin halvan näköisiä lavasteita ei seikkailuelokuvissa ole silmiin osunut moneen vuoteen. Tehostevyörytykset ovat puuduttavaa tusinatavaraa ja paljon mainostettu 3d on elokuvalle pelkkä rasite.

Ja elokuvan loppu antaa ymmärtää, että jatko-osiakin on vielä luvassa.