McAvoyn 23 ilmettä

Kuudes aisti -ohjaaja M. Night Shyamalania pidettiin pitkään menetettynä tapauksena, kun hän ajautui tekemään pitkän sarjan toinen toistaan heikompia elokuvia 2000-luvun puolivälissä. Putki sai jatkua melkein kymmenen vuotta. Koska suurin osa Shyamalanin elokuvista tuotti tuonakin aikana voittoa, töitä oli tarjolla.

SplitPikkuhiljaa alkoi myös vaikuttaa siltä, että Shyamalan on valmis tekemään ihan mitä vain pysyäkseen isojen studioiden listoilla. The Last Airbender (2010) ei perustunut totutusti ohjaajan omaan ideaan vaan Nickelodeon-piirrossarjaan, ja After Earthin (2013) ilmestyttyä Shyamalanin epäiltiin ryhtyneen studioprojektista toiseen kiertäväksi palkkasoturiksi. Melkoinen pudotus ohjaaja-käsikirjoittajalta, jota tituleerattiin Kuudennen aistin jälkeen uudeksi Spielbergiksi.

Sitten tapahtui jotain yllättävää. Kaikessa hiljaisuudessa Shyamalan, joka oli tullut tunnetuksi elokuviensa yllättävistä loppukäänteistä, järjesti twistin omalle uralleen. Se oli yllättävin käänne, jonka hän olisi voinut siinä vaiheessa uraansa keksiä. The Visit (2015) kuvattiin salaa vaivaisella viidellä miljoonalla, mutta elokuvateattereissa siitä tuli suurmenestys, joka tuotti lähes 20 kertaa oman budjettinsa takaisin. Elokuva sai myös parhaat arviot, jotka Shyamalan-elokuvalle oli annettu vuosiin.

SplitKokemuksesta rohkaistuneena ohjaaja on ilmeisesti halunnut jatkaa pienimuotoisten genreleffojen tiellä, sillä myös hänen uusin elokuvansa Split on tehty viiden miljoonan budjetilla ja perustuu hänen omaan käsikirjoitukseensa. Pikkurahalla työskentely on tehnyt selvästi Shyamalanille hyvää, sillä hän on pystynyt keskittymään erikoistehosteiden sijaan juoneen ja sen kuljettamiseen.

Split kertoo Kevinistä (James McAvoy), jonka pään sisällä asuu 23 sivupersoonaa. Heidän joukossaan ovat 9-vuotias Hedwig, teinitytöistä tykkäävä likinäköinen Dennis, puhelias neiti Patricia ja muotitietoinen Barry. Keviniä hoitava tohtori Karen Fletcher (Betty Buckley) uskoo, että persoonallisuudet ovat oikeasti eri henkilöitä, jotka vain sattuvat asuttamaan samaa ruumista. Tämä johtuu siitä, että persoonallisuuksien henkiset ja fyysiset ominaisuudet uhmaavat ihmisanatomian periaatteita. Esimerkiksi yksi sivupersoonista on diabeetikko, joka tarvitsee selvitäkseen insuliinia. Kaikki muut sivupersoonat, Kevin mukaan lukien, tulevat kuitenkin toimeen ilman.

SplitElokuvan alussa sivupersoona Dennis kidnappaa kolme teinityttöä ostarin parkkipaikalta ja lukitsee heidät asuntoonsa. Tytöt tutustuvat muihin Kevinin sivupersooniin ja yrittävät hyödyntää niiden eroavaisuuksia päästäkseen pakoon. Tytöt eivät ole vankina sattumalta, sillä paljastuu, että Dennis ja neiti Patricia odottavat tulevaksi mystistä Petoa, Kevinin 24. persoonaa, joka kykenee yli-inhimillisiin tekoihin, mutta tarvitsee ravinnokseen ihmislihaa.

Split muistuttaa Luc Bessonin Lucysta, jossa Scarlett Johansson muuttui superihmiseksi opittuaan käyttämään aivojensa koko kapasiteettia. Idea perustui tietenkin usein kumottuun myyttiin, mutta se ei estänyt Bessonia ammentamasta siitä sujuvaa action-viihdettä. Samanlaiseen lopputulokseen pyrkii Shyamalan ammentaessaan jännäriinsä aineksia ihan puhtaasta huuhaasta, mutta jotkut hänen valitsemistaan elementeistä ovat häiritsevän kyseenalaisia.

SplitShyamalanin hahmot ovat koko hänen uransa ajan olleet henkisesti rikkinäisiä, mutta Splitissä on erityisen häiritsevää se, että Shyamalan käyttää elokuvansa perustana todellista dissosiatiivista identiteettihäiriötä, ja tekee siitä elokuvansa antagonistin yliluonnollisten kykyjen lähteen. Lisäksi elokuvassa sanotaan suoraan, että lapsuuden traumat – hyväksikäyttö, pahoinpitelyt – voivat kasvattaa uhreistaan yliluonnollisia (lue: supervoimaisia) aikuisia. Shyamalan on aiemminkin lähestynyt yliluonnollista tällä tavalla rujon arkirealismin kautta, mutta se on tehnyt hänen elokuvistaan jatkuvaa tasapainottelua naurettavuuden partaalla.

Shyamalan kuitenkin vaatii katsojiaan nielemään tämän kaiken, jotta hänen elokuvastaan voisi ylipäätään nauttia. Jos niistä pääsee yli, Split osoittautuu erittäin päteväksi ja omaperäiseksi jännäriksi. Sen asetelma on viehättävällä tavalla hitchcockmainen, yksinkertainen mutta kiehtova. Mike Gioulakisin kuvauksen ansiosta kaikki myös näyttää hyvältä. Gioulakis vastasi myös viime vuonna ilmestyneen It Followsin tyylikkäästä kuvauksesta.

SplitJames McAvoyn roolisuoritus käytännössä kantaa elokuvaa alusta loppuun. Hän heittäytyy täysillä Kevinin sivupersooniin antaen jokaiselle oman äänen lisäksi myös olemuksen. Split ei ole kauhujännäriksi erityisen jännittävä tai pelottava, mutta McAvoyn ansiosta se on pirullisella tavalla hauska.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3 / 4 henkilöä