The Happening kotikatsomo

Ohjaaja M. Night Shyamalanin edellinen ohjaus Lady In The Water (2006) sai kriitikoilta varsin nuivan vastaanoton ja teki melko heikon tuloksenkin. Yhtenä syynä oli ehkä se, että Shyamalan erehtyi arvostelemaan elokuvassaan kriitikkojen ammattikuntaa ja tapattikin yhden elitistisen besserwisserin. Suurempi syy saattaa piillä siinä, että Shyamalanin äkkikäänteitä sisältäviin kauhutrillereihin tottunut yleisö luuli menevänsä katsomaan jälleen uutta trilleriä, ei satukertomusta.

Rahan mahti puhui, ja toiste ei Nightia päästetty poukkoilemaan irti henkilökohtaisesta genrekaavastaan. The Happening onkin kuin rahoittajien kurinpalautus, jonka panoksia on korotettu hakemalla tietoisesti amerikkalaista R-ikärajaa (Suomessa K15). Dvd:n haastatteluosioissa Shyamalan itse kertoo, että häntä nimenomaan pyydettiin tekemään uudesta elokuvastaan aiempaa verisempi ja pelottavampi.

Ohjaaja teki työtä käskettyä, mutta saksi sitten itse pois graafisimmat verilöylyt, jotka löytyvät poistettujen kohtauksien joukosta. Vaikka muun muassa teinipojan pään ampuminen haulikolla tohjoksi onkin toteutettu kekseliään innostuneesti, poistopäätös oli oikea. The Happeningin mahdolliset kauhusävyt piilevät aivan jossain muualla kuin yksittäisissä gore-kohtauksissa, ja alun alkaenkin olisi ollut järkevää keskittyä enemmän juoneen ja henkilöhahmojen psykologisista reaktioista aiheutuvaan painostavaan tunnelmaan kuin tehdä elokuvaa ikärajan ehdoilla.

Itse elokuva seuraa nykypäivänä niin kovin muodikkaita ympäristönmuutostrendejä. Ihmisethän ovat kiistämättä maapallon syöpä, läpeensä pahanlaatuinen eliölaji, jonka hallitsematon leviäminen ja muun elämän tuhoaminen heikentävät planeetan toimintakykyä. The Happeningissa itsemurha-aallot seuraavat toistaan, ja pian käy selväksi, että terrorismiepäilyjen sijasta itse kasvikunta nousee kostamaan tuhoajilleen, levittämällä tuulen mukana vaarallista hermomyrkkyä ja hallusinogeeniä.

Tapahtumien keskellä ovat toisistaan vieraantunut aviopari (Mark Wahlberg ja Zooey Deschanel) sekä heidän tuttavaperheensä orvoksi jäänyt lapsi (Ashlyn Sanchez), jotka vaeltelevat halki maakunnan yrittäen selviytyä. Parilla on keskinäisiäkin ongelmia, mutta ne eivät katsojaa kiinnosta, sillä kumpikin päähenkilöhahmo on lähinnä kasvoton, mitäänsanomaton stereotyyppi. Keskiössä on itse tapahtuma, eivät siihen osalliseksi joutuneet.

Mielenkiintoisesta lähtöasetelmastaan huolimatta kasvikunnan kostoa ei käsitellä kuin pintapuolisesti, syvempi näkemys maapallon ekosysteemistä tai edes tapahtumien syistä jää puuttumaan. Shyamalanin ohjauksen rytmi on kuitenkin jäntevää ja taloudellista, kaikki turha toisto on karsittu pois. Eeppinen katastrofielokuva kestää alle puolitoista tuntia. Tämä on hyvä saavutus aikana, jolloin vastaavat paisuttelut kestävät usein miltei tuplaten.

Lisäarvoa The Happeningiin tuo veteraaninäyttelijätär Betty Buckleyn huima roolisuoritus erakoituneena rouva Jonesina elokuvan viimeisen kolmanneksen aikana. Hienovaraisia nyansseja riittää, samoin pilkettä silmäkulmassa. Rouva Jones on vähäisestä ruutuajastaan huolimatta kiistatta elokuvan moniulotteisin ja kiinnostavin hahmo, jonka taustojen ja motiivien tulkinnat jätetään katsojan ratkaistavaksi. Jonesin autiotalon arvoitus on kuin oma sähäkkä lyhytelokuvansa katastrofiharhailun keskellä.