Kauhua metsän siimeksessä

Nuoren intialaissyntyisen M. Night Shyamalanin elokuvat luovat mielenkiintoisen ja piristävän juovan amerikkalaiseen valtavirtaelokuvaan. Kylä jatkaa samalla tiellä, jolla Kuudes aisti aloitti ja Unbreakable sekä Signs jatkoivat. Shyamalan on harvoja amerikkalaisia kaupallisia ohjaajia, joiden persoonallinen ote säilyy samanlaisena elokuvasta toiseen. Hän tekee b-luokan elokuvia a-luokan budjetilla ja tyylillä.

Frank Masi - © 2004 Touchstone PicturesShyamalanin elokuvien innoittajat löytyvät 1950-luvun halpisscifistä. Hän on löytänyt oman tyylinsä, joka on tarkkaan harkittua, jopa laskelmoitua. Pitkät otokset ja hitaat kameranliikkeet luovat hänen elokuviinsa hartaan ja mietteliään tunnelman. Tunnelman, josta syntyy illuusio tavallista älykkäämmästä ja taiteellisemmasta elokuvasta. Illuusio on vain harhaa, sillä Shyamalanin elokuvat ovat viihdettä puhtaimmillaan, vailla syvällisempiä merkityksiä, vailla sanomaa.

Frank Masi - © 2004 Touchstone PicturesOhjaaja jatkaa Kylässä "silmänkääntötemppujen" esittämistä, katsojien hämäämistä ja vedättämistä, minkä hän on aikaisemmissa elokuvissaan menestyksekkäästi osoittanut hallitsevansa. Mies on omat hitchcockinsa opiskellut tarkkaan. Kylässä moni asia ei ole sitä miltä näyttää. Elokuva kertoo joukosta maailman pahuuteen kyllästyneitä ihmisiä, jotka ovat päättäneet perustaa keskelle metsää oman yhteisön. Heillä ei ole asiaa kylän ulkopuolelle, sillä ympäröivässä metsässä kyläläisiä uhkaavat "Ne, joista ei puhuta."

Elokuvan tunnelma on hyvin tiivis ja pihdeissään pitävä. Tunnelmaa korostavat hypnoottinen musiikki, kekseliäs äänikerronta ja kaunis, haalean kellertävä värimaailma. Valtavirrasta poikkeaa myös Shyamalanin tapa käyttää kuvakokoja. Hän käyttää epätavallisia kuvakulmia, kaihtaa lähikuvia ja mallikkaasti todistaa, että myös suuria tunteita voidaan tulkita tehokkaasti laajoissa kokokuvissa.

Shyamalanin maailmoissa kaikki on mahdollista, ja se tekee hänen elokuvistaan kiehtovia. Kylä ei ole mitenkään suuri elokuva. Harva sitä enää parin vuoden kuluttua muistaa. Elokuvan idea olisi mahdollistanut syvällisemmätkin yhteiskunnalliset analyysit sekä pureutumisen äärioloissa elävien ihmisten mielensopukoihin. Tällaisena se on vain elokuva, jonka seurassa viihtyy hyvin.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,8 / 14 henkilöä