Tenet valkokangas

Puvuntakkiin sonnustautunut englantilaisohjaaja ja jännityksen luomisen mestari, joka työskentelee alansa huippujen kanssa hulppeissa kuvauspaikoissa ympäri maailmaa. Kyseessä ei ole Alfred Hitchcock vaan amerikkalaisen valtavirtaelokuvan kärkitekijäksi sekä yleisön suosikiksi Yön ritari -trilogialla ja omaperäisillä tieteiselokuvillaan noussut ohjaajakäsikirjoittaja Christopher Nolan.

Immersiivisen sotaelokuva Dunkirkin (2017) jälkeen Nolan on palannut intohimonaan olevien tieteistoimintaelokuvien pariin. Ohjaajan kaikki teokset ovat tutkineet subjektiivista ihmismieltä ja sen murentumista sekä lineaarisesta kokemisesta poikkeavaa aikakäsitystä. Tenetissä (2020) lähtökohtana on eteenpäin ja taaksepäin virtaavan ajan yhtäaikaisesta kokemisesta syntyvät fysiikanlakeja ja ihmisen käsityskykyä venyttävät tapahtumat.

Epäonnistuneen operaation jälkeen nimetön agentti (John David Washington) kohtaa salaisen organisaation, joka jäljittää materian ajassa taaksepäin liikkumisen, inversion, mahdollistavaa teknologiaa hallitsevaa venäläistä asekauppiasta Andrei Satoria (Kenneth Branagh). Satorin vaimon Katin (Elizabeth Debicki) kautta miehen suunnitelmien jäljille pääsevä agentti pyrkii estämään niiden toteutumisen maailmanlaajuiset seuraukset kollegansa Neilin (Robert Pattinson) kanssa.

Tenet on Nolanin Hollywood-vuosien aikana keräämän ammattitaidon konkluusio. Agenttiseikkailu, joka vyöryy katsojan päälle ammattisotilaiden tavoin ja josta muodostuu ohjaajansa tähän mennessä suurin käyntikortti uuden sukupolven James Bond -elokuvan ohjaamiseen. Tunnelmaa tukeva Ludwig Göranssonin pauhaava musiikki on saanut vaikutteensa Hans Zimmeriltä, mutta ei luota hiljaisuuden voimaan. Inceptioniin (2010) etukäteen verrattu Tenet on lähtökohdiltaan hyvin samankaltainen teos punoen tieteen konseptit osaksi rikoselokuvan lajityyppiä tällä kertaa lainpuolella sekä harmaalla alueella toimivan päähenkilönsä näkökulmasta

Komedialliset lahjansa jo BlacKkKlansmanissa (2018) osoittanut John David Washington tekee fyysisesti uskottavan pääroolin agenttina, joka on tarpeellinen lisäys Nolanin elokuvien protagonistien joukkoon. Robert Pattinsonille jää harmillisesti yksipuolisempi toimintarooli vaikka hänen hahmonsa on tarinan kokonaisuuden kannalta kenties merkittävin. Elizabeth Debicki lähes toistaa miehensä vankina olevan vaimon osan agenttisarja Yövahdista (The Night Manager, 2016) ja Kenneth Branaghin näyttelijänlahjat taas typistyvät yksipuoliseksi antagonistiksi. Michael Cainen pistäytyminen toimii hauskana silmäniskuna brittiläisten vakoojaelokuvien historialle.

Hengästyttävien toimintakohtausten orkestroinnin jo Batman-elokuvissaan osoittanut Nolan jatkaa saman laadun takeena. Ajassa taaksepäin liikkuvia elementtejä sisältävien kohtausten tekninen toteutus kameran edessä ilman kuvamateriaalin kääntämiseen turvautumista pistää pään pyörälle ja todistaa tekijöidensä huikeasta ammattitaidosta. Tenetin ajassa erisuuntiin etenevien esineiden ja ihmisten kohtaaminen antaa muuten tutunoloisille toimintakohtauksille omaperäisen ja hyvin elokuvallisen muodon. Osa kohtauksista koetaan ajallisesti käänteisestä näkökulmasta, jonka varhainen osoitus nähtiin jo ohjaajan parhaimmistoon kuuluvassa Mementossa (2000).

Nolanin elokuvan muodon suvereeni hallinta tekee samanaikaisesti kahteen suuntaan etenevistä tapahtumista sekä toiminnan kautta taustoitettavista hahmoista mahdollisimman helposti lähestyttäviä. Elokuvallisen arvoituksen rakentamiseksi ja inversion toimintamekanismien luontevaksi avaamiseksi tarvittavaa ekspositiota on silti ohjaajan töille ominaisesti liikaa. Inversion mahdollistamat tulevaisuudennäkymät jäävät myös kehittelemättömiksi, kun ajatukset yksilön valinnanvapauden mahdottomuudesta menneisyyden muuttamiseksi sekä tulevaisuuteen vaikuttamiseksi jäävät maailmanpelastamisjuonen jalkoihin.

Konseptinsa esiteltyään Tenet ei tuo mitään radikaalisti uutta ohjaajansa filmografiaan tai tämän rakastamista vakoojaelokuvista ammennettuihin ainesosiin kuten mahdottomiin tehtäviin, varjo-organisaatioihin ja rikkaisiin ulkomaisiin antagonisteihin. Usein tunteiltaan kylmän etäisinä nähdyistä Nolanin elokuvista poiketen väkivalta näkyy ja tuntuu tavallista enemmän. Kuvallisesti ollaan vakoojaelokuvien kansainvälistä mittakaavaa korostavissa tapahtumapaikoissa Intiassa, Italiassa sekä Tallinnassa, jonka tuttuus laittaa ainakin suomalaisille hymyn huulille.

Vuoden odotetuimpiin kuulunut elokuva hyötyi entisestään kesän ensimmäisen blocbusterin statuksestaan normaaliajan toimintaähkyn aiheuttavan elokuvatarjonnan puuttuessa. Poikkeusajasta selviämään pyrkivän elokuva-alan symboliksi nostettu Tenet on mise-en-sceneltaan suuren mittaluokan elokuva, jossa on käytetty sekä IMAX-teknologiaa että 70 mm:n filmiä. Tenet kuuluu koettavaksi valkokankaalta, mikä tekee siitä oikeutetun teoksen elokuvateatterikokemukseen paluuseen.

Kiehtovasta näkökulmastaan huolimatta Tenet ei pysty sisältönsä suoraviivaisuuden puolesta lunastamaan kaikkia sille asetettuja odotuksia. Nolanin pyrkimys uudistaa vakoojatarinoita jää rakenteen tasolle elokuvan ideologisten päämäärien kadotessa kauas tulevaisuuden hämärään. Tenet on puutteistaan huolimatta suositeltavaa katsottavaa Nolanin elokuvien sekä tieteistoiminnan ystäville. Muut voivat lähestyä sitä tavallista älykkäämpänä vaihtoehtona nykyisten agentti franchise-elokuvien moninaisessa joukossa.