Romance & Cigarettes valkokangas

Musikaalin ystävälle tarjotaan jälleen korviketta vanhojen klassikoiden puutteeseen. Romance & Cigarettes tituleeraa itseään moderniksi musikaaliksi, vaikka käytännössä se pikemminkin parodioi kuin kunnioittaa genreä. Muutoinkin elokuva antaa musikaaleille huonon leiman järjettömällä sekoilullaan ja huteralla juonellaan.

Nick Murder on keski-ikäinen newyorkilainen duunari, joka väsähtäneen avioliittonsa piristykseksi löytää iloa nuoresta ja eksoottisesta Tulasta. Vaimo Kitty ei tietenkään ilahdu uutisesta, ja pariskunnan avioliitto ajautuukin kriisiin. Asiaa eivät juuri auta kolme aikuisikää lähestyvää tytärtä, jotka ovat kukin omalla tavallaan täysin sekopäisiä. Lisäksi naapurusto on pullollaan toinen toistaan omituisempia tyyppejä, joiden luomassa kakofoniassa ristiriitaisten tunteiden käsittely on sanalla sanoen vaikeaa.

Elokuvan johtotähtenä nähdään Sopranos-sarjasta tuttu James Gandolfini, joka kieltämättä sopiikin duunariretkun housuihin. Itse asiassa rooli onkin kirjoitettu juuri hänelle, ja elokuvan tekeminen viivästyi peräti kaksi vuotta Gandolfinin Sopranos-kuvausten vuoksi. Kittyä elokuvassa esittää Susan Sarandon, joka valitettavasti ei tällä kertaa onnistu välittämään petetyn vaimon tunteiden kirjoa aivan uskottavasti. Mukavana piristyksenä on kuitenkin aina yllättävä Kate Winslet, joka sopii hämmästyttävän hyvin myös pornahtavan toisen naisen rooliin. Brittiläisyydestään huolimatta hänen työläisaksenttinsa kuulostaa tosin hetkittäin hieman väkinäiseltä.

Paremmin näyttelijänä tunnetun John Turturron kolmas pitkä elokuva on erikoinen, joskaan ei mieleenpainuva kokemus. Säädyttömän seksin riemuhuutona elokuvan voidaan sanoa onnistuneen, mutta mitään sen syvällisempää ei sitten olekaan tarjolla. Jopa elokuvan kuvailu "tarinaksi seksistä ja kuolevaisuudesta" tuntuu liioittelulta, sillä jälkimmäisen käsittely jää täysin olemattomaksi. Elokuvan älyllinen riemuvoitto on päähenkilön pohdiskelu elämän ydinasioista, joita hänen mukaansa ovat oikeus romantiikkaan ja tupakkaan.

Yksinkertaisesta annistaan huolimatta Romance & Cigarettes onnistuu ajoittain myös viihdyttämään. Pieruhuumorista pitävälle tarjoutuu muutaman röhönaurun paikka, ja parodiaksi tulkittuina laulu- ja tanssikohtaukset ovat jopa antoisia. Tanssivat kadunmiehet ja hyppelehtivät poliisit sekä sateenvarjokoreografiat ovat musikaalikliseitä, mutta myös oivaltavia viittauksia klassikkoelokuviin.

Huumorimielinen intertekstuaalisuus näkyy myös vuoropuhelussa, jonka töksähtelevyys selittyy sekaan kätketyistä laulunsanoista. Come on baby, light my fire -tyyppisten legendaaristen sitaattien käyttö ei toki ole mitään uutta, paitsi kun elokuva on niitä pullollaan. Kyseessä ei enää tunnukaan olevan vain hetkellinen nokkeluus, vaan pikemminkin jälleen yksi tapa parodioida klassikkobiisejä. Hittibiisejä Romance & Cigarettes onkin pullollaan, ja Elvis Presley, Tom Jones, Bruce Springsteen ja James Brown sekä monet muut tekevätkin elokuvassa parhaansa pelastaakseen, mitä pelastettavissa on.