Transformers valkokangas

Transformersit, elolliset ja muodonmuutokseen kykenevät jättirobotit Cybertron-planeetalta – tai pikemminkin Hasbron lelutehtaalta – ovat palanneet valkokankaalle. Japanilaisista leluista 1984 alkunsa saanut tv-sarja ja sitä seurannut kokopitkä, kulttimaineessa oleva animaatioelokuva (1986) poikivat 1980-luvulla valtaisan Transformers-aallon, jolta välttyivät vain tynnyrissä kasvaneet tai Barbieilla leikkineet.

Vaikka suurin mania aikanaan laantuikin, Transformersit ovat kasvaneet kahdenkymmenen vuoden ajan korkoa länsimaisen populaarikulttuurin lajimuistissa, eläen uusien tv-animaatiosarjojen myötä, netin fanifoorumeilla ja tietysti kauppojen hyllyillä jokavuotisten uusien lanseerausten myötä. Nyt elokuvateknisen kehityksen myötä vuorossa on ensimmäistä kertaa näytelty elokuva, jonka yhtenä tuottajana on itsensä Steven Spielberg.

Ohjaajan pallilla komentojaan huutava Michael "Armageddon" Bay ei ole mikään arthouse-henkilöohjaaja, vaan elämää suuremmaksi paisuvia toiminta/katastrofielokuvia koordinoiva viihde-insinööri, joka myllää 150 miljoonan dollarin lelulaatikolla kuin kymmenvuotias poika. Transformersin tietokoneistetut muodonmuutokset roboteista kulkuneuvoiksi ja koneiksi ovat huikean näköisiä, mutta siitä huolimatta Bay ei ole halunnut efektien ottavan liian suurta roolia. Moni toimintakohtaus onkin toteutettu perinteisin keinoin, ja käsityön tuntu tuo elokuvaan enemmän maanläheisyyttä.

Bayn teos palauttaa valokeilaan ensimmäisen, klassisen robottisukupolven, jossa hyvien autobotien johtajana on Optimus Prime, pahojen decepticonien johtajana murhanhimoinen Megatron. Optimus Prime on kuin legendojen Arthur-kuninkaan metalliversio, ylväs krominhohtoinen ritari, jonka mukaan vapaus on kaikkien elollisten olentojen oikeus. Lelupakettien takakansissa on lukenut turhempiakin mottoja, ja monelle fiktiivinen autobot-johtaja onkin tärkeämpi moraalinen esikuva kuin fiktiiviset uskonnolliset luomukset Lähi-idästä.

Jo tv-sarjassa ja piirroselokuvassa Primen äänenä toiminut Peter Cullen ei ole menettänyt vanhaa karismaansa, ja klassinen slogan "autobots, transform and roll out" siirtää vanhat fanit 20 vuotta taaksepäin kulkematta lähtöruudun kautta. Ylenmääräisessä nostalgiassa ei tosin vellota kohtuuttomasti, sillä viittaukset vanhoihin aikoihin on pääosin kätketty tosifanien nautiskeltavaksi ja keskitytty dynaamisesti rytmitettyyn uuteen tarinaan, joka etenee vauhdikkaasti elokuvan kestosta huolimatta.

Adrenaliinipitoinen ja paikoin nasevan itseironinen toimintaseikkailu huipentuu katarttiseen ja totaaliseen raskasmetallisotaan, jonka jälkimainingeissa on helppo kuvitella Transformersien tarun muuntuvan vaikka trilogiaksi, elleivät vanhan koulukunnan fanit närkästy robottien modernisoinneista. Automuotoja on muuteltu elokuvan sponsorin GM:n mallien mukaisiksi, ja se klassinen keltainen kuplavolkkarikin on vaihdettu uudenkarheaksi urheiluautoksi. Toisaalta se, mikä toimi 1980-luvulla animaatiossa ei välttämättä toimisi livenä 2000-luvulla, ja autobotien persoonat ovat kuitenkin alkuperäisen kaltaisia.

Decepticonien riveistä ei persoonallisuuksia juuri löydy Megatronia (Weaving) ja riiviömäisyydessään miltei sympaattista Frenzy-pikkurobottia lukuun ottamatta. Vaikka alkuperäissarjan decepticonien sisäisiä juonittelukuvioita jääkin kaipaamaan, etäännyttävä persoonattomuus ja epäinhimillisyys tukee paremmin muukalaisten invaasio -näkökulmaa, ja varsinkin Qatarin aavikoita terrorisoiva Skorponok on selvästi sukua 1950-luvun tieteiselokuvien jättiläishirviöille.

Metallisten avaruusolioiden hyökkäykset eivät luonnollisesti jää vaille lihallisten olioiden vastarintaa. Vanhan kaartin luonnenäyttelijöistä sekä Jon Voight että John Turturro tekevät rennot sivuroolit, ja kapteeni Lennox (Duhamel) vastaa militaristisesta alfauros-sankaruudesta. Tarinan keskiössä on kuitenkin ujo teinipoika Sam Witwicky (Shia LaBeouf), joka joutuu vaikeuksiin ostettuaan ensimmäiseksi autokseen Camaroksi naamioituneen autobot-soturi Bumblebeen.

Witwickyn onneksi apua löytyy märkien nörttiunelmien ruumiillistumalta Mikaelalta (Megan Fox), joka on paitsi sympaattinen ja itsenäinen luonne, myös muodollisesti pätevä vähintään Playboy-malliksi ja kaiken kukkuraksi automekaniikan asiantuntija. Oikeassa elämässähän törmää todennäköisemmin murhanhimoiseen Starscream-hävittäjään kuin moiseen yhdistelmään, mutta mielikuvituksellisia fantasioitahan varten Transformersit ovat syntyneet.