Collateral Damage - sivulliset uhrit kotikatsomo

Arnold Schwarzenneggerin tähdittämä toimintaelokuva Collateral Damage - sivulliset uhrit on ollut otsikoissa, koska sen ensi-iltaa siirrettiin 11. syyskuuta 2001 tapahtumien takia. Siirtoa perusteltiin sillä, että elokuvan tapa käsitellä terrorismia ei sopinut Yhdysvaltojen senhetkiseen kansalliseen tilanteeseen. Todellisuudessa kohu elokuvan ympärillä on turhaa, sillä siinä ei ole ainuttakaan maan politiikkaa kyseenalaistavaa ajatusta. Collateral Damage on päinvastoin sekä ideologialtaan että toteutukseltaan niin taantumuksellinen, että ilman ulko-elokuvallisia apuja se olisi luultavasti hävinnyt ohjelmistosta ilman suurempaa huomiota.

Schwarzennegger esittää elokuvassa urheaa palomies Gordy Breweriä, jonka vaimo ja lapsi kuolevat sivullisina kolumbialaisten Los Angelesiin tekemässä terrori-iskussa. Brewer yrittää saada oikeutta virkavallan avulla, mutta kun näyttää siltä, että tiedustelupalvelu ei pidä tehtävää prioriteettina, hän lähtee etsimään oikeutta omin voimin. Brewer matkustaa Kolumbiaan tarkoituksenaan kostaa terrori-iskun pääarkkitehdille ja saada itselleen rauha. Viidakossa Brewer hoitaa yksinään sen, mihin muista ei ole.

Elokuvan suurin ongelma on rakenne. Ohjaaja Andrew Davis (mm. Takaa-ajettu) yrittää rakentaa elokuvalleen pohjan esittelemällä henkilöhahmoja turhan yksityiskohtaisesti ja rakentamalla toiminnalle pitävän kontekstin. Elokuvan jälkimmäinen osa on kuitenkin niin perinteistä ja itsetarkoituksellista toimintaa, että jännäreistä lainatut pohjustusratkaisut tuntuvat täysin irrallisilta. Arskan yhden miehen armeija macgywermaisilla kyvyillä höystettynä päästetään irti yksinkertaisesti liian myöhään.

Alun odottelu antaa liikaa tilaa tunteellisille kohtauksille, joista Schwarzennegger ei hyvällä tahdollakaan selviä uskottavasti. Miehen näyttelijäilmaisu rajoittuu parhaimmillaan loistaviin one-liner-heittoihin, joita ei tässä elokuvassa juuri ole. Dialogi sisältää muutamia Schwarzenneggerin olemukseen liittyviä itseironisia heittoja, joiden avulla yritetään pönkittää sankarin häviävää tähtikuvaa.

Collateral Damagen kantava voima on sivunäyttelijät. Elias Koteas (Veteen piirretty viiva) CIA:n agenttina ja John Leguizamo (Moulin Rouge) huumetehdasta pyörittävänä pikkunilkkinä onnistuvat tekemään hahmoistaan edes jollain tasolla kiinnostavia. Parhaiten roolistaan suoriutuu kuitenkin Coenin veljesten luottonäyttelijä John Turturro, jonka esittämä viidakkomekaanikko on elokuvan mielenkiintoisin osa. Pienet valopilkutkaan eivät pysty pitämään elokuvaa pystyssä loppuun asti, vaan menettävät teränsä ylimääräisen sähläyksen keskellä. Elokuvasta puuttuu päättäväisyys eivätkä vähäiset temaattiset kehittelyt tunnu millään pysyvän ohjaajan käsissä.

Collateral Damage sijoittuu toimintaelokuvien alimpaan kastiin. Se on häviävä varjo Total Recallin, Predatorin ja Terminatorin kaltaisista elokuvista, joiden kautta Schwarzennegger nousi toiminnan keskipisteeksi. Nyt koneihmisestä ei ole jäljellä muuta kuin ryppyinen ulkokuori ja tulevaisuudessa häämöttävät jatko-osien jatko-osat.