Sivulliset uhrit valkokangas

Ansaituimmin kai Takaa-ajetusta muistetun Andrew Davisin ohjaama Arnold Schwarzenegger -pullistelu Sivulliset uhrit kysyy taglinessaan kysymyksen, jonka tyyppiseen jokainen itsensä vähänkään rauhan mieheksi lukeva on taatusti joutunut vastaamaan kyllästymiseen saakka: "Mitä tekisit. jos menettäisit kaiken, eli tässä tapauksessa, jos terroristisika tappaisi juuri sinun lähimmäisesi?" Los angelesilaisen palomiehen Gordon Brewerin eli Arnoldin vastaus on jonkinlainen patrioottinen psykoosi, perin ennalta arvattava yhden miehen sota tällä kertaa kolumbialaisia terroristeja vastaan.

Syyskuun yhdennentoista jälkeen ensi-iltaansa viivästyttämään joutunut Sivulliset uhrit siis kertoo viimeaikaisten lehtien sivuilta tuttua tarinaa. Olen teoriassa taipuvainen uskomaan, että tarve tällaisen toimintaelokuvan kautta tapahtuvalle tosielämän traumojen käsittelylle on WTC-iskun myötä vain kasvanut. Lajityyppi ei tosiaankaan ole kokenut mitään kuoliniskua. Toisaalta, kuka haluaisi käsitellä mitään traumojansa Iso-Arnoldin tavallista heikomman ja yksiviivaisemman leffan avulla?

Sivulliset uhrit on tietysti tehty kauan ennen viime syyskuuta. Se on ajankohtainen vain sattumalta. Se on itse asiassa hyvin perinteinen toimintaelokuva. Terroristit asuvat viidakossa, eivät ole valkoisia ja ovat irrationaalisen julmia. Viidakkoon mennään ja turpaan annetaan. Mukaliberaaliin Hollywood-traditioon on toki ainakin Air Force Onesta lähtien upotettu näennäistä ymmärrystä kurjuudesta ja Amerikan ylivallasta kumpuavia itsenäisyystaisteluita kohtaan. Tällaista herkistelyä kuullaan nytkin, mutta kaavan mukaisesti liennyttäviltä ajatuksilta katkotaan siivet sissien tavattoman vastenmielisen ja raukkamaisen väkivaltaisuuden osoittaviksi tarkoitetuilla kohtauksilla (tässä erityisesti "käärmeensyöttö"). Itse Arnold, koston enkeli, osoittaa yhtäältä moraalista ylemmyyttään säästämällä pääpiru El Lobon perheen - ja antaa toisaalta myöhemmin leffan juonen todistaa moisesta hempeilystä seuraavan silkkaa pahaa.

Vaikka John Turturro ja erityisesti John Leguizamo tekevät hauskahkot sivuroolit, Sivulliset uhrit on puhtaan viihteenkin tasolla hitaanpuoleista. Toimintajaksot ovat pinnistetyn oloisia, genren täysosumaleffoille ominaista irtonaista paikat paskaksi -riemua ei ole näköpiirissäkään. Näin puolivillaisen actionin camp-arvokin on jo vuosia sitten valahtanut minimiin. Voi vain toivoa että se T-kolmonen pelastaisi Arnoldin nykyisestä - krhm - taiteellisesta alamäestään.