Ei mikään E.T.

H.G. Wellsin Maailmojen sota on ensimmäisiä scifi-kirjoja ja luultavasti yksi kuuluisimmista. 1800-luvun viimeisinä vuosina ilmestynyt kirja kertoi kuivan dokumentaariseen tapaan kuolevan Marsin asukkien hyökkäyksestä Maahan. 1930-luvulla mainetta pönkitti Orson Wellesin uutislähetysten muotoon tehty radiokuunnelma, jonka useat kuuntelijat ottivat todesta. 1950-luvulla tarina filmattiin ensimmäisen kerran. Moderni versio pystyisi periaatteessa heijastamaan vallitsevia pelkoja aiempaa paremmin ja ehkäpä toteuttamaan maailmanlopun visiot uskottavammin. Tätä Steven Spielberg on lähtenyt onnistuneesti yrittämään uudessa Maailmojen sodassa.

© 2005 Paramount Pictures & DreamWorksKuten aikaisemmissakin versioissa, on tapahtumat jälleen päivitetty tekohetken nykyaikaan. Tom Cruise näyttelee lapsistaan vieraantunutta satamatyöläistä Ray Ferrieriä, jonka ex-vaimo tuo muksut viikonlopuksi hänen hoitoonsa. Kiitettävän pian oudon myrskyn aiheuttamat asiat keskeyttävät keskinkertaisen perhedraaman ja saavat Rayn päähän muuta ajateltavaa, kuten henkensä edestä pakenemisen ja perheen suojelemisen.

Wellsin kaikkitietävän kertojan sijaan tapahtumat nähdään Rayn näkökulmasta, mikä on toimiva ratkaisu. Varmaa tietoa tapahtuvasta ei ole, ja huhut lietsovat paniikkia. Spielberg ja hänen hovikuvaajansa, jälleen kerran laatutyötä tekevä Janusz Kaminski, ovat malttaneet mielensä ja jättäneet ilmeisimmät kuvakulmat käyttämättä. Asioita on uskallettu jättää mielikuvituksen varaan. Myös säveltäjä John Williams on pitänyt pään kylmänä – hiljaisuuden käyttö on vaikuttavaa. Kaminskin pitkät otokset yhdistyvät saumattomasti tietokone-efekteihin, joita rajoitetusta näkökulmasta huolimatta on riittämiin. Eihän muuten kyseessä olisi blockbuster-elokuva.

© 2005 Paramount Pictures & DreamWorksSpielbergin 30 vuotta sitten ilmestynyttä Tappajahaita pidetään ensimmäisenä blockbusterina, eli näyttävänä spektaakkelina, jonka lipputulot lasketaan sadoissa miljoonissa dollareissa. Teknologian kehittyessä ja riman noustessa spektaakkeleista kasvaa yhä isompia ja isompia. Tässä suhteessa Maailmojen sota onkin ilahduttava esimerkki blockbusterista vuonna 2005. Sitä tärkeintä, eli ihmisen kokoista tarinaa ei ole unohdettu. Spielbergin ollessa kyseessä tämä tarkoittaa tietysti isäsuhteen käsittelyä.

Rayn ja lapsien suhteet toimivat suurimman osan ajasta ja henkilöistä alkaa välittää. Valitettavasti Spielberg ei ole uskaltanut kulkea loppuun asti valitsemallaan synkällä tiellä, vaan mukaan on pitänyt liimata utooppinen loppu. Tätä lukuun ottamatta aito inhimillinen ote on kuitenkin koko ajan läsnä elokuvassa. Ihmiset ovat voimattomia ylivoimaisen vihollisen edessä. Kaaoksella ja kuolemalla ei mässäillä, vaan luodaan vaikuttavia kohtauksia. Rayn pakon edessä suorittama veriteko ja liekeissä ohitse kiitävä pikajuna tekevät suuremman vaikutuksen kuin räjähtävä Valkoinen talo.

© 2005 Paramount Pictures & DreamWorksSpielberg on aiemminkin onnistuneesti ohjannut kirjoihin perustuvia scifi-elokuvia, kuten Minority Reportin ja A.I.:n. Kummatkin ovat alunperin novelleja, joita muokattiin raskaalla kädellä valkokankaalle sopiviksi. Maailmojen sodan yksi ongelma on alkuperäismateriaalin pintatason liika kunnioittaminen. Nykyään läpikotaisin tuttu Mars on sentään vaihdettu määrittelemättömäksi planeetaksi. Sata vuotta sitten hyökkäys Maahan, jättimäiset tripodit ja muut Wellsin mietelmät olivat ihmettelemisen arvoisia. Nyt Maailmojen sodan tapahtumia on käytetty hyväksi lukemattomissa kirjoissa ja elokuvissa. Viime aikojen perillisiä ovat olleet sekä Signs että Independence Day. Voiko alkuperäistarina vielä tehdä vaikutuksen?

Tässä retroilun ja realismin yhdistämisessä ei ole täysin onnistuttu. Muukalaisten kohtalo on jätetty ennalleen, mikä tekee heistä aikamoisia idiootteja nykytietämyksen ja sadan vuoden scifi-kaanonin varjossa. Syvemmät teemat sentään toimivat. Wells muun muassa kritisoi suoraan Iso-Britannian imperialismia – jos vahvemmalla on oikeus alistaa heikompia, eikö hyökkäys Maahan olisi silloin oikeutettu? Kaikkine puutteineenkin tästä synkästä mutta toivon sävyttämästä tarinasta tulee mieleen samankaltaisia ajatuksia kansanmurhien oikeutuksesta.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,6 / 5 henkilöä