Ota kiinni jos saat kotikatsomo

Tämän kirjoittajalla oli kovat odotukset 1960-luvun miljööseen sijoittuvan elokuvan suhteen, olihan siihen saatu mukaan todella nimekäs nelikkö: Spielberg, DiCaprio, Hanks ja Walken. Odotin näkeväni vanhaa muotia ja makeita autoja laadukkaan juonen ja hienon kerronnan taustalla, mutta näistä sain vain leninkejä ja isoja letukoita. Ota kiinni jos saat on valitettavasti poukkoilevan tarinansa vuoksi kohtauksia yhteen liittävä kuvakollaasi.

Kiireisen paluun valkokankaalle villikkovuosiensa jälkeen tehnyt Leonardo DiCaprio esittää sekkipetoksista itselleen maukkaan elämän hankkinutta tosielämän Frank Abagnale Jr.:a, joka kehitti rikoksistaan taiteen jo alle 20-vuotiaana. Pyöristynyt Tom Hanks esittää suhteellisen verkkaiset älynlahjat omaavaa FBI-agenttia, joka jäljittää Abagnalea vuosikausia. Tiedä häntä, tulevatko Hanksinkin henkilön erityispiirteet todellisesta elämästä, mutta agentti Hanrattyn palkkauksessa liittovaltion leipiin näyttäisi olleen kyse siitä, että jos on lusikalla annettu, ei kannata kauhalla odottaa. Voi herra Hoover, millaista virastoa johditkaan tuolloin!

Steven Spielberg on maineeltaan ja näytöiltään todellinen mestariohjaaja, jonka viime vuosien kiireinen työtahti tuottajana on kuitenkin muuttanut hänen työnsä Hollywoodin elokuvavuoden merkkipaaluista jopa lähelle rutiinitöitä. Tästä huolimatta Spielbergin huonommatkin työt ovat yleensä katsomisen arvoisia (Amistad 1997, Jurassic Park - kadonnut maailma, 1997, Ikuisesti, 1989). Spielbergin miljöökuvaus Ota kiinni jos saat -elokuvassa on jälleen ensiluokkaista, kurvikkaiden lentoemäntien 60-luvun huulten punakimalluskin on viimeistä värisävyä myöten aidon oloista. Katsojaa häiritseekin tarinan ulkokultaisuus; Abagnale tuntuu aina saapuvan kohtaukseen jälleen erinäköisenä erilaisella autolla uudessa urheilutakissa, mikä on huono asia, sillä kyseessä ei ole vanha James Bond -elokuva, vaan erikoisen henkilön uskomaton elämäntarina. Vakavammalla otteella Spielberg olisi saanut kokoon maukkaan draaman, josta ei olisi vivahteita puuttunut, Abagnale on todella ollut moninainen persoonallisuus. Pelkät polaroid-värit eivät nyt riitä.