Iso kiltti jätti valkokangas

Iso kiltti jätti on vanhanaikainen, konstailematon, suoraviivainen ja uskollinen versiointi Roald Dahlin samannimisestä klassisesta satukirjasta. Elokuvan on ohjannut joskus satusedäksikin nimitelty Steven Spielberg, joka ei siitä huolimatta ole koskaan aiemmin ohjannut mitään näin lapsenomaista. On turvallista sanoa, että Iso kiltti jätti on Spielbergin ensimmäinen lastenelokuva, mutta se on myös ollut hänen pitkäaikainen unelmansa ja ohjaajan intohimo näkyy työn jäljessä.

Dahlin kirja puhuttelee lapsia, koska se käsittelee pikkutytön ja jättiläisen erikoisen ystävyyden kautta yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, aiheita joihin monet lapset pystyvät samastumaan. Ohjaajan suurin haaste Isoa kilttiä jättiä tehdessä on ollut siirtää tarina valkokankaalle erkanematta liiaksi Dahlin alkuperäisteoksen hengestä. Spielberg on ehtinyt käsitellä samoja teemoja aiemmissa elokuvissaan, mutta ne ovat olleet hengeltään selvästi sidotumpia tosimaailmaan.

Elokuva alkaa kun Iso kiltti jätti eli IKJ (Mark Rylance) kaappaa Sohvi-nimisen orpotytön (Ruby Barnhill) jättiläisten maahan. Käy ilmi, että Sohvi on törmännyt lajinsa ainoaan kilttiin edustajaan. Lempeä IKJ on lajitoveriensa keskuudessa hylkiö, sillä kaikki muut jättiläiset ovat laiskoja hirviöitä, jotka janoavat maukkaita ”ihmisparsoja” syötäväksi. Sohvin ja IKJ:n ystävyydestä tuleekin elokuvan kantava voima.

Pitkälti tietokoneella luotua jättiä esittää Mark Rylance, joka noteerattiin alkuvuodesta Oscar-palkinnolla roolistaan Spielbergin edellisessä elokuvassa Vakoojien silta (2015). Siinä Rylance näytteli hillittyä neuvostovakoojaa, johon verrattuna hänen roolinsa IKJ:nä tuntuu aikamoiselta heittäytymiseltä.

Hassusti sanoja taittava IKJ on äänekäs mutta ei missään vaiheessa varsinaisesti ärsyttävä hahmo. Mukaan on myös jätetty tarpeeksi Rylancen pienimuotoisia ja hienovaraisia eleitä, jotka tuovat keinotekoiseen satutarinaan kaivattua autenttisuutta ja tunnetta, mikä täydentää Spielbergin sentimentaalista tyyliä. Isossa kiltissä jätissä ja Vakoojien sillassa Rylance osoittaa sellaista venymistä, josta monet näyttelijät voivat vain uneksia. Myös Ruby Barnhill tekee vakuuttavan roolin Sohvina.

Toisin kuin ohjaajalta on totuttu odottamaan, Iso kiltti jätti ei ole tehosteidensa puolesta mitenkään mullistava elokuva. Isosta aiheestaan huolimatta se on viehättävän pienimuotoinen ja yksinkertainen, hetkittäin piinaavan lapsellinen klassikkokirjan versiointi. Ehkä sillä on myös vaikutusta elokuvan viehätykseen, koska nykyään, kun jokainen kesäleffa rakentuu maailmanvalloituksen tai tuhon pysäyttämisen kaltaisten jättimäisten ajatusten ympärille, näin pienimuotoinen ja viaton leffa, jolla on aiheestaan huolimatta 140 miljoonan dollarin blockbuster-budjetti, tuntuu piristävältä.