Hyvän mielen olemista

Kati Outinen on Aki Kaurismäen eräs luottonäyttelijä. Outisen ja Kaurismäen ensimmäinen yhteinen elokuva oli Varjoja paratiisissa (1986), jonka käsikirjoitus teki Outiseen heti vaikutuksen. Yhteistyö sujui heti alusta asti hyvin ja Outinen tunsi olonsa kuvauksissa kodikkaaksi. Siitä yhteistyö on jatkunut ja jatkunut, ja asiaa on tullut analysoituakin.

- "Kun pääsee tekemään yhteistyötä sellaisen ihmisen kanssa johon luottaa ja josta tuntee, että hän luottaa minuun, niin onhan se… jotenkin sitä kaipaa… silloin kun sitä ei ole."

Aki on Outisen mielestä hyvin konkreettinen ja tiukka siitä, mitä hän haluaa. Määrätietoinen ja näkemyksistään tietoinen ohjaaja on myös apu näyttelijälle, varsinkin niissä tilanteissa kun näyttelijä ei tarkkaan tiedä miten ilmaista jotakin. Ohjaajan on tällöin osattava opastaa. Ja Aki osaa opastaa sekä ottaa vastaan myös ideoita.

- "Akin ei tarvitse näytellä sellaista, että minä suuri ohjaaja tässä ugh… heh… tiedän mitä tehdään ja te muut maan matoset ette tiedä… Aki on myös avoin ideoille."

Ei näytellä, vaan ollaan

Mitä Kati Outinen sitten tekisi, jos hän huomaisi Akin tekevän elokuvaa ilman, että hän olisi siinä naispääosassa.

- "Voisihan se olla hieman outoa. Mutta toisaalta, olen ollut mukana näissä Akin yhteiskunnallisemmissa elokuvissa ja onhan hän tehnyt myös näitä Cowboys-leffoja ja muita missä en ole ollut mukana niin, ei se harmittanut etten minä ollut niissä, mutta - kyllä minua saattaisi vähän harmittaa, jos en olisi esimerkiksi seuraavassa elokuvassa mukana. Mutta toisaalta, sitten kun taas tiedän kuinka hienoja ihmiskuvia Aki kirjoittaa ja todennäköisesti tuntisin sen ihmisen, joka siinä naispääosassa olisi, niin en voisi olla kuin onnellinen sen ihmisen puolesta."

Näyttelijän työ ja näyttelemistyyli on suhteessa siihen mikä on elokuvan tyyli. Kaurismäen elokuvissa on totuttu tunnistettavaan tyyliin, joka on saanut vaikutteita ranskalaisohjaajilta. Aki ei Outisen mukaan halua, että näytellään, ohjaaja puhuu enemmänkin olemisesta. Tarkoitus on karsia pois kaikki se, mikä olisi ikään kuin näyttelemistä. Kysymys on siis syvällisestä kokemisesta ja ajattelemisesta.

- "Aki vaanii hetkeä. Aki ei ota monta otosta sen takia, että siihen tulee opitun ja harjoitellun maku väkisinkin sitten kun se etenee ja etenee. Siinä on aina semmoinen sattuma, että siinä joutuu olemaan kaikki aistit avoinna vastanäyttelijän tekemisille ja syöttämille impulsseille. Ei voi laskea sen varaan, että näin tämä on harjoiteltu ja näin tämä menee."

Suomalaista naiskuvaa

Rooli Mies ilman menneisyyttä -elokuvassa poikkesi Outisen aiemmista rooleista siinä, että aiemmin esittämistä hahmoista, kuten kaupan kassasta, hänellä on ollut omaa kokemusta, nyt sitä kokemusta piti varta vasten hankkia. Pelastusarmeija on Outiselle, kuin monelle muullekin suomalaiselle, tuttu vain siitä, että jouluna on annettu rahaa keräyspataan. Niinpä Outinen teki research-työtä Pelastusarmeijassa.

Eniten Outista kiehtoi Irman roolissa se, että Irma oli sinkku ja nyt erilaiset sinkkuasiat ovat muotia. Irma ei ole mikään baari-ihminen, mutta ei miesten suhteen kokematonkaan. Miksi siis sinkkunaisesta on tullut pelastusarmeijalainen.

- "Mahdollisesti, kun baarikärpäselämä, shoppailu ja kukasta kukkaan lentely rupesi kolisemaan tyhjyyttä, niin Irma alkoi etsiä merkitystä elämälleen ja itselleen, ja sellaista että tuntisi itsensä tarpeelliseksi."

Omissa rooleissa luomissaan suomalaisen naisen kuvissa on paljon Outisen isoäitejä, ystäviä ja heidän äitejään. Outinen toteaakin kunnioittavansa paljon suomalaista naista.

- "Niille naiskuville on ominaista se, että ei alistu kohtaloonsa vaan yrittää kaikesta huolimatta jollain lailla elää elämänsä niin, että voi kunnioittaa itseään."

Aki on auteur

Mies vailla menneisyyttä on Kaurismäen Suomi-trilogian itsenäinen toinen osa. Outisen mielestä tämä työ poikkeaa aiemmasta Kauas pilvet karkaavat -elokuvasta siinä, että Mies vailla menneisyyttä ei ole niin realismiin sidottu. Outinen miettii eroavaisuuden johtuvan ehkä tämän tarinan sadunomaisuudesta tai yksinkertaisesti elokuvien välissä olevat kuusi vuotta ovat muuttaneet maailmaa ja perspektiiviä asioihin.

- "Kypsempi työ tämä minun mielestä tavallaan on."

Suomalaisena elokuvantekijänä Aki on Outisen näkökulmasta eurooppalainen. Aki on auteur ja hänen elokuvansa tunnistaa aina. Kaurismäki kirjoittaa ulos jotain melko samana pysyvää teemaa ja varioi sitä. Lähtöisyys on siis ohjaajasta, eikä Outinen ainakaan osaa kuvitella, että Akilta tilattaisiin elokuvaa.

Suomalaisen elokuvan tilanteesta Outinen on onnellinen, koska ruotsalaisten monipuolisuudelle ei tarvitse enää olla kateellinen. Suomessakin tehdään nyt kunnolla erilaisia elokuvia monenlaiselle yleisölle, jokaiselle on jotakin. Tosin taiteen tulosvastuullisuusajattelussa Outinen toivoisi järjen olevan mukana, jotta esimerkiksi myös pienimuotoisempi arthouse-elokuva pysyisi voimissaan. Tätä toivoo varmasti moni muukin.

Hyväksi ennustajaksi Outinen ei tunnustaudu, mutta jonkinlaista yleisömenestystä Mies ilman menneisyyttä -elokuvalle voisi ounastella, sillä se tuo niin voimakkaasti esille hyvän mielen.