Koskinen kotikatsomo

Vaikka tosirikossarjoja tehtaillaan jo Suomessakin, niin kyllä täällä edelleen jyllää raju rikosfiktion buumi. Joka mediatalolla on omat poliisisarjansa ja joistain on tehty leffakin, kuten Ylen Sorjosesta. Maikkarilla on Hautalehto ja Ratamo, Ylellä Sorjonen ja Karppi sekä Sanomalla uutuutena Seppo Jokisen kirjoihin pohjaava Koskinen.

Koskinen nappaa heti introsta asti mukaansa, kun joku on älynnyt laittaa alkuteksteihin, mihin kirjaan kyseinen tarina perustuu. Pieni, mutta niin tärkeä detalji. Ennakkokatselussa olleet pari jaksoa perustuvat Koskinen ja raadonsyöjä -kirjaan.

Hyvä dekkari alkaa tietenkin ruumiilla ja sellainen saadaan nopeasti aikaiseksi. Tapahtumamiljöötä on kirjasta päivitetty ja nyt päärikospaikkana toimii Tampereen uusi ratikkavarikko. IT-työntekijä pääsee päiviltä työpaikallaan. Keikka päätyy Koskisen remmille.

Jo ensi kuvista lähtien Eero Aho onnistuu vakuuttamaan, koska on yksinkertaisesti niin osaava näyttelijä. Toki voisi kitistä, että hän ei täysin vastaa kirjojen ’kossua’, mutta eipä niin tee kaikki muutkaan hahmot, esimerkiksi Maria Ylipään tulkitsema Ulla Lundelin. Ahon artikulointi on esimerkillistä. Hänen puheestaan saa helposti selvää. Tekstityksille ei ole tarvetta, kuten monissa muissa kotimaisissa sarjoissa. Ahossa on sopivaa maanläheistä karismaa ja hän saa aikaan vaikutelman työlleen omistautuneesta virkamiehestä, joka kipuilee enemmän perhe-elämän kiemuroissa kuin rikosjahdissa.

Tuotannon tietynlainen kiire ja resurssiniukkuus näkyy harmittavasti joissain kohdissa. Alkujakson tiellä tapahtuva takaa-ajo kohtaus on tuskastuttavan kökköä ja olisi voinut kernaasti päätyä leikattuihin bitteihin. Samoin fyysisten yhteenottojen toteutus ontuu, vaikka Koskisen on muka aika ajoin pakko vilkaista sykäriään tahdin hillitsemiseksi. Rytmitys on muuten sopiva. Kaksi jaksoa per kirja takaa soljuvan kuvaan nojaavan kerronnan. Kuvatuista romaaneista on julkaistu uudet painokset, joissa kantta komistaa Eero Ahon kuva.

Kirjoissa on joskus liiankin kanssa yksityiselämien märehdintää, joka on fiksusti jätetty minimiin, kun kyseessä on sentään rikosvetoinen poliisisarja. Ajankuvan mukaisesti Sorin jengiä on hiukan naisitettu lisää. Osaston pomon Tauno Niirasen sukupuoli on vaihdettu, mutta hauskasti lempinimi Tanse pidetty samana. Viitanneeko Tanjaan tässä tapauksessa.