Tappajan näköinen mies valkokangas

Uutisankkuri Matti Röngän suosittu Viktor Kärppä -dekkarikirjasarja on ehtinyt haalia Suomessa laajan lukijakunnan. Inkeriläisen entisen neuvostosotilaan edesottamuksista kertovat romaanit taipuivat tv-sarjamuotoon vuonna 2011. Nyt ilmestyvä kokopitkä elokuva on jatkoa kahdeksanosaisen sarjan tapahtumille.

Viktor Kärppä (Samuli Edelmann) ja hänen vaimonsa Marja (Maria Ylipää) yrittävät rakentaa yhteistä tulevaisuutta perheelleen. Kärpän lain hämärällä puolella kulkevat bisnekset kuitenkin herättävät Marjassa epäilyksiä. Onko miehestä todella turvalliseksi perheenisäksi? Samaan aikaan Supon uusi ylitarkastaja Pilvi Varis (Krista Kosonen) on kiinnostunut Kärpän ja hänen poliisikumppaninsa Teppo Korhosen (Martti Suosalo) yhteistoimista. Ongelmat vain kasaantuvat, kun Kärppä sekaantuu Venäjän vastavalitun presidentin Jevdokimovan (Tatiana Kosmynina) salamurhaan.

Tuliaisia Moskovasta romaaniin pohjautuva Tappajan näköinen mies on saman ydinryhmän tekemä kuin sarjakin. Lauri Nurkse jatkaa ohjaajana ja kaksikko Mika Ripatti ja Seppo Vesiluoma käsikirjoittajina. Samuli Edelmann, Martti Suosalo, Maria Ylipää ja Ville Haapasalo uusivat tutut roolinsa.

Pohjoismaisissa dekkaritarinoissa on totuttu keskittymään tapahtumien sijasta hahmoihin ja heidän sielunmaisemaan. Röngän kirjat tarjoavatkin tähän oivallisen mahdollisuuden. Kärppä inkeriläisenä paluumuuttaja on kiehtova kuvaus miehestä, joka ei ole periaatteessa kummankaan maan kansalainen. Juurettomuus ja Suomen oloihin sopeutuminen ohjaavat Kärpän ratkaisuja niin elämässä kuin parisuhteessa.

Televisiosarjassa tämä painotus on selkeää, mutta elokuvassa ei niinkään. Nurkse taitaa keskitasoisen jännärin peruselementit, mutta hukkaa tapahtumavetoisuudessaan päähahmonsa ytimen. Maltillinen ja suoraselkäinen Kärppä näyttäytyy elokuvassa tekopyhänä tuittupäänä, joka sättii vaimoaan irtosuhteesta, mutta vehtaa itse vanhan lapsuudentuttunsa Julijan (Anni-Kristiina Juuso) kanssa. Elokuva tiedostaa ilmiselvän ristiriidan, mutta ei käsittele sitä mitenkään. Hahmon sympaattisuudesta katoaa tämän myötä iso pala.

Tekijöiden eduksi täytyy kuitenkin laskea tietty tarkkanäköisyys. Röngän mieskeskeistä maailmaa on onnistuttu tasapainottamaan vaihtamalla Supon uusi ylitarkastaja naiseksi. Krista Kosonen kannatteleekin särmikkään Pilvi Variksen hahmoa kiitettävän varmaotteisesti.

Muuten elokuva elää Röngän romaanien tavoin jalka vahvasti menneessä. Tapahtumien yllä lepää Neuvostoliiton synkkä haamu. Venäjän poliittisen liikehdinnän lupauksena on demokratian pyhä lintu, jonka maan korruptoitunut ydin on kuitenkin valmis kynimään. Röngän tarinat ovat pintatasolla pienen ihmisen puolella Venäjän sortopolitiikkaa vastaan, mutta Remeksen romaanien tavoin ne nitoutuvat kiinni hyvin kliinisiin stereotyyppeihin ja totuttuihin negaatioihin – harvainvaltaan, harmaaseen talouteen ja itämafiaan.

Toisaalta nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen keskellä tässä saattaa piillä teoksen myyntivaltti, varsinkin kun Tappajan näköinen mies tupsahtaa valkokankaalla muuten kovin outoon aikaan. Röngän kirjasarja sai päätöksensä vajaat kolme vuotta takaperin ja televisiosarjan uusinnoistakin on kulunut lähes kaksi vuotta. Se missä määrin Kärpän tarinat jaksavat kotimaista yleisöä muun tarjonnan keskellä kiinnostaa on aiheellinen kysymys. Mahdollista tulevaa jatko-osaa jäädään loppuratkaisussa kuitenkin petaamaan varsin selvästi.