Nuotin vierestä valkokangas

Itselleen nauramisen taito ja hetkestä nauttiminen ovat osa karaokekokemusta. Laulun ei tarvitse osua oikeisiin nuotteihin, kunhan laulaja eläytyy esitykseensä ja muistaa hauskanpidon. Karaoke-esityksiä käytetäänkin elokuvissa usein koomisina kevennyksinä, mutta Lauri Nurksen ohjaamassa ja Johanna Hartikaisen käsikirjoittamassa Nuotin vierestä -elokuvassa se nostetaan koko elokuvan keskiöön.

Vaimon (Pihla Viitala) viisivuotissuunnitelman varassa elävä Arto (Riku Nieminen) ei ole irrotellut sitten ala-astevuosien. Edes Arton isän kuolema ei keskeytä tarkoin suunniteltua ylenemisprojektia työpaikalla. Äiti (Leena Uotila) pyrkii irrottamaan poikaansa miniänsä kourista ja pyytää tätä ajamaan hänet Kotkassa järjestettäviin karaoken SM-kilpailuihin. Vastahakoinen poika yrittää pistää kapuloita äidin suunnitelmiin, mutta törmääminen karaoketuomari Susannaan (Essi Hellén) saa hänet muuttamaan mielensä.

Elokuvan juoni pelaa yksinkertaisilla vastakkainasetteluilla. Säntillisen kolkolle elämälle esitetään vastapainoksi jatkuva hulluttelu ja jääkuningatarta muistuttavalle vaimolle spontaani taiteilijatar. Yksioikoinen juoni olisi voinut toimia, jos elokuva löisi tarpeeksi kierroksia mittariin, mutta jännitteet raukeavat alkutekijöihinsä. Ajatus siitä, miten kaikki ei aina mene niin kuin tarkoitettiin, elää vahvana, joskaan ei sen tarkoittamalla tavalla.

Nuotin vierestä on heittäytymisestä kertovaksi elokuvaksi kovin varovainen. Sen laulukohtaukset eivät ole suoria taltiointeja ja se välittyy tunnelmasta. Jälkiäänitetyt numerot jäävät jäykiksi, kun katsojan korvia suojellaan liian epävireiseltä laululta. Karaokesta tulee harras toimitus, mikä on omiaan viemään pohjan komedialta. Häpeämättömästä heittäytymisestä ei elokuvassa ole tietoakaan.

Nuotin vierestä vaikuttaa monella tapaa kompromissilta. Sen ohjaus ja käsikirjoitus tuntuvat vääntävän eri suuntiin tietämättä painottaako elokuvan humoristisia vai traagisia elementtejä. Lopputulos on päämäärättömästi harhaileva ja iloton komedia.