Hautalehto: Kylmä syli kotikatsomo

Entinen poliisi Christian ”Rölli” Rönnbacka aloitti rikoskirjojen julkaisun 2012. Syksyllä 2015 ilmestyi sarjan neljäs opus Kylmä syli. Juonikuvio tuntui aivan absurdilta Suomen oloihin. Murhia tehtailtiin liukuhihnalta tolkuton määrä vailla poliisin kiinnostusta. Toki kun kuolonkaruselli rantautui vihdoin muiden kaupunkien jälkeen Porvooseen, tietenkin vastassa oli tarpeeksi pätevä paikallispoliisi.

Joo, ei tällaista jaksa, seuraava kiitos. Vuoden pikasiirtymä eteenpäin ja maan sen hetken puhutuin rikosvyyhti alkaa ratketa Pohjois-Karjalan Viinijärvellä. Kirjassa toki hautausmaalle kärrätään reilusti enemmän sakkia kuin Seppäsen toimesta. Siltikään Ulvilan murhaselviön jälkeen, mikään kotimaan polisiituroilu ei enää erityisemmin hämmästytä. Miksipä siis fiktiossakaan.

Eria asia on, miten mielenkiintoista on lotto-onneen luottaminen fiktiivistenkään rikosten selvittelyssä, vaikka miten olisi realistista. Tuskin lienee sattumaa, että maikkarin toisessa syksyn sarjassa Pahan väri sarjahukuttaja Seppäsen tarina on näkyvästi esillä.

Mielenkiintoisista lähtökohdista huolimatta C Morella ja myöhemmin maikkarilla nähtävä Hautalehto-sarja on harmittavan löysä ja jännitteetön. Haasteita on etenkin tarinan hitaassa kerronnassa. Käsistä on väsäillyt kokenut Veli-Pekka Hänninen. Hänellä ei liene ollut osaa päätöksessä kuvallistaa vain yksi kirja. Tapahtumiin nähden kahdeksaan jaksoon olisi helposti voinut sovittaa ainakin toisen Röllin opuksen, ehkä jopa kolmannenkin. Tällä kaavalla puffailtu jännärisarja degeneroituu perusdraamaksi, jossa täytebitteinä ovat latteat ihmissuhdekarkelot.

Roolitus toimii pääosin hyvin. Leppilammesta nyt ei ehkäpä ensi hätään löydy kovin suoria yhtymäkohtia Hautalehtoon, mutta hyvää on ainakin se, että hän esittää uskottavasti kovakuntoista, joskin hömelöä ryhmän vetäjää. Hän on onneksi täydellinen vastakohta omalle pomolleen, johon henkilöityy väsyneen lattea, soosaava ja yli-ikäinen ruikuttaja. Oudohkompi valinta on kirjailijan asemointi Porvoon poliisin vakiopäivystäjäksi.

Rönnbackan vino huumori, jota esimerkiksi Oona Airolan hahmo pikkujouluissa hienosti ilmentää, edustaa tarinan positiivista puolta. Ilmiasu on kaikin puolin laadukasta. Kuvat Porvoon puutaloista ovat suoraan kuin kaupungin matkailusivustolta.