Henkesi edestä valkokangas

Petri Kotwica on esikoiselokuvastaan Koti-ikävästä (2005) lähtien lukeutunut maamme lupaaviin ja kiinnostaviin elokuvantekijöihin. Kotwican elokuvat ovat muodoltaan eheitä ja tyylikkäitä, mutta osiensa summaa suuremmiksi teoksiksi hänen elokuvansa eivät ole vielä kasvaneet. Kotwican vahvuudet ovat käsikirjoittamista ja hahmorakentelua enemmän kuvallisessa ilmaisussa. Mustassa jäässä (2007) on ollut eniten potentiaalia tiivistunnelmaisena trillerinä, kun taas Rat King (2012) kärsi käsikirjoituksen uskottavuusongelmista.

Kotwican neljäs pitkä elokuva, Henkesi edestä, on Mustan jään tavoin selkeä aikuisten elokuva. Elokuvien tarinarakentelussa ja hahmoissa on paljon samaa, vaikka Henkesi edestä ei olekaan trilleri vaan draama, jota on höystetty hienoisella jännitteen läsnäololla.

Laura Birnin ja Eero Ahon esittämä pariskunta työskentelee kirkossa. He odottavat perheenlisäystä. Synnytyksen alettua he kiirehtivät autolla sairaalaan, mutta törmäävät matkalla johonkin. Myöhemmin selviää, että he ovat ajaneet miehen yli. Syyllisyys kalvaa pariskunnan mieltä ja tuore äiti ystävystyy yliajamansa miehen vaimon (Mari Rantasila) kanssa.

Mustan jään tavoin Henkesi edestä -elokuvassa on kaksi vahvaa naishahmoa, jotka ystävystyvät, mutta toinen osapuolista ei paljasta todellisia motiivejaan. Molemmissa tarinoissa mieshahmoilla on keskeinen rooli, mutta mies jää ohueksi ja heikosti motivoiduksi hahmoksi naisten rinnalla. Henkesi edestä -elokuvassa tämä on jopa häiritsevää.

Eero Ahon esittämän papin toiminta yliajon peittelyssä näyttäytyy perin outona eikä hän hahmona syvene elokuvan edetessä. Jos elokuvan tavoite oli hengen ihmisen kautta peilata ihmisen raadollista perusominaisuutta ajaa omien rakkaittensa etua, ei teeman käsittelyssä onnistuta. Tarinan kannalta on oikeastaan yhdentekevää, että kyse on papista, sillä omantunnon ja moraalin pohdinnat jäävät hänen osaltaan perin pintapuolisiksi. Henkien taistelusta ei papin osalta ole kyse.

Naishahmoihin Kotwica ja toinen käsikirjoittaja Johanna Hartikainen ovat saaneet enemmän syvyyttä. Naiset käyvät tarinassa läpi prosessia, joka muuttaa heitä ihmisinä. Tarinan edetessä erityisesti Mari Rantasila onnistuu saamaan hahmostaan irti yhä enemmän ja hänen käymäänsä kamppailuun on mahdollista samaistua. Birnin kohtalona on jäädä surumielisten kasvokuvien vangiksi.

Runsas kasvokuvien käyttö luo elokuvaan paikoin ahdistavan tunnelman, jota alleviivataan hyökkäävällä viulumusiikilla. Tarinan nyanssit huomioiden elokuvat tyylikeinot tunnelman luomisessa olisivat voineet olla hienovaraisempia. Kotwican ansioksi on kuitenkin luettava hänen suoraselkäisyytensä tekijänä. Kotwica ei alista elokuvaansa katsojien miellyttämiselle vaan ankea ote kantaa loppuun asti ja johtopäätelmien tekeminen jätetään katsojalle.

Syyllisyyden taakasta ei elokuvassa saada irti kuin näennäisiä havaintoja ihmisen murtumisesta ja hyvittämisen tarpeesta. Syyllisyystematiikan osalta Henkesi edestä -elokuvaa katsoessa tulee väistämättä mieleen Alejandro González Iñárritun 21 grammaa, jonka moraalipohdinnoissa sukellettiin yliajon aiheuttamasta syyllisyydestä ihmisyyden syvimpiin tuntoihin. Vertailu yhden tämän vuosituhannen merkittävimmän elokuvaohjaajan mestariteokseen ei ole ehkä reilua, mutta toisaalta se paljastaa Kotwican elokuvan teemakäsittelyssä piilevän potentiaalin. Vaikka Henkesi edestä ei ihmisyyttä kouraisekaan luista ja ytimistä, ravistelukin on tarvittavan tehokasta herättämään katsojassaan reaktioita.