28 päivää myöhemmin kotikatsomo

Zombie-elokuvat ovat ilmeisesti tulossa uudelleen muotiin. Viime vuoden tarjonnasta ehkä parhaiten esiin nousee brittiohjaaja Danny Boylen 28 päivää myöhemmin. Ohjaajalle elokuva onkin mainio sulka hattuun. Erinomaisesta Trainspottingista on kulunut jo aivan liian monta vuotta. Aiheenvalinta on tosin pienoinen yllätys, sillä mieheltä ei ole lajityypistä aikaisempaa kokemusta.

Aktivistit murtautuvat eläinkokeita suorittavaan laboratorioon ja päästävät raivohulluutta aiheuttavan viruksen vapaalle jalalle. Muutamassa viikossa virus tartuttaa valtaosan maapallon väestöstä. Tuhosta tietämätön ja tainnoksissa makaava Jim (Cillian Murphy) herää sairaalassa. Pian poikaparka saa juosta Lontoon kaduilla örisevät zombie-laumat kintereillään. Hän tapaa muita eloonjääneitä: Selenan (Naomie Harris) sekä Frankin (Brendan Gleeson) ja hänen tyttärensä Hannahin (Megan Burns). Radioaseman lähetyksen houkuttelemina joukko lähtee etsimään sopivaa turvasatamaa. Lähetyksen takana oleva armeijan yksikkö näyttää aluksi tarjoavan tarvittavan suojan. Pian vihollisasetelmat käännetään päälaelleen, kun naisenkipeät sotilaat osoittautuvat vaistojensa varassa eläviksi luolamiehiksi.

28 päivää myöhemmin ei ole aivan perinteinen kauhuelokuva, sillä siinä ei ole mukana oikeastaan mitään yliluonnollista. Pieniä kauneusvirheitä lukuun ottamatta tämä tehokeino toimii yllättävän hyvin alusta loppuun saakka. Vahvuuksia löytyy myös kuvaustekniikasta. Tekijät ovat turvautuneet pitkälti digitaalivideoon, minkä vuoksi kuva on luonnostaan hieman karhea. Digitaalista jälkikäsittelyä on myös käytetty maltillisesti. Resident Evilin (tietokone)pelimäiseen ja suoraviivaiseen rymistelyyn verrattuna Boylen vastineessa on annos katu-uskottavuutta. Tosin ajoittain leikkaukset ovat hieman ärsyttävän nopeatempoisia. Nykyään lähinnä otsasuonen tykytystä aiheuttava käsivaraheilunta on sentään onneksi muistettu unohtaa. Boylen päätös käyttää suhteellisen tuntemattomia näyttelijöitä vaikuttaa onnistuneelta ratkaisulta. Pikanttina pienenä yksityiskohtana on suomalaisen Jukka Hiltusen lyhyt rooli aktivistina elokuvan alussa.

Jimin kävely läpi postapokalyptisen Lontoon on edelleen elokuvan muistettavimpia ja hienoimpia kohtauksia. Muutenkin alkupuolisko nousee selvästi plussan puolelle. Loppupuolen kartano-kohtaus yhdessä tavanomaisen zombie-rynnäkön kanssa latistaa kokonaisvaikutelmaa. Päähenkilöiden pinnalliset dialogit eivät myöskään ui missään kovin syvissä vesissä. Elokuvan keskeisinä rakennusaineina ovat lajityypin vanhat kuluneet kliseet. Tämä ei ole mikään anteeksiantamaton rikos. Pääasia on että kokonaisuus yleensä ottaen toimii ja viihdyttää. Melankolinen musiikkimaisema tuo myös selviä lisäpisteitä. 28 päivää myöhemmin on täysin ansainnut kolmen hymiön kannuksensa.

Dvd:n lisämateriaalitarjontaa on kohtuullisen runsaasti. Kiinnostavampaa puolta edustivat muutamat poistetut kohtaukset sekä vaihtoehtoinen loppu. The Making of -dokumentti keskittyy elokuvan tekovaiheiden esittelyjen lisäksi spekuloimaan maailmanlaajuisen pöpökatastrofin mahdollisuudella. Rasittavuuteen asti dokumentissa alleviivataan kuinka virukset ja bakteerit ovat jatkuva uhka kaikille järjestäytyneille yhteiskunnille ja valtioille. Tosin SARS-epidemian jälkimainingeissa dokumentin sanoma tuntuu yllättävänkin ajankohtaiselta.