The Beach valkokangas

Muistan ajan, kun olit nähnyt elokuvat Gilbert Grape ja Tämän pojan elämä, ja ajattelin tuon nuoren kaverin vielä mahdollisesti kehittyvän ihan varteenotettavaksi näyttelijäksi. Titanic kuitenkin upotti uumoiluni unelmatehtaan pusertavaan syleilyyn. Sittemmin tätä nuorta Hollywoodin nousevaa miestähteä on verrattu aina nuoreen Marlon Brandoon kuin James Deaniin. Yhtymäkohtiahan tällaiseen vertailuun on vaikka kuinka ja paljon, painiihan Leonardo DiCaprio karismallaan samassa sarjassa jopa Jasper Pääkkösen kanssa.

Leonardo on Richard, ilmeisen varakas amerikkalainen reissaajapoju, joka etsii vastakohtaisia elämyksiä ylipainoisten saksalaisten turistien kansoittamille riemulomarannoille. Sompaillessaan Bangkokissa hän puliveivaa eräältä hullulta kartan paratiisisaarelle. Jäpikkä vokottelee matkaseurakseen ranskalaisen pariskunnan, jonka hamepuoleen on silmänsä iskenyt. Seikkailijatrio löytää saarelta unelmarannan lisäksi kohtaloreissaajiaan, jotka ovat perustaneet oman yhteisönsä kauas ylipainoisen ihran kuulaamista sesonkirannoista. Ja - yhteiselo on yhtä suurta sinistä laguunia.

Hämmästyksellä ei aina ole rajoja eikä hämmästykselle löydy aina edes sanoja. Shallow Graven ja Trainspottingin tehtailleen Danny Boylen tiimin ja kuvaajamaestro Darius Khondjin (Seitsemän) ja musiikintekijä Angelo Badalamentin (Lost Highway) yhteistyöstä olisi odottanut sukeutuvan jotain vähintäänkin kutkuttavaa. Lopputuloksena Beachia voisi kuvailla lähinnä seuraavana ajatusleikkinä: kuvitellaanpa Jasper Pääkköstä seikkailemassa salaperäisellä Saimaan saarella suomalaisessa leppäpöpelikössä hikoillen ja rehevöityneellä santalahdella tappajahauen kanssa painien. Uskottavaa eikö totta?

Itse en ole tarkimmin mahdollisin keinoin tutustunut Alex Garlandin samannimiseen menestyskirjaan, johon Beach pohjautuu, mutta ilmeisen vakavasti teelmyksessä on ollut tarkoitus riisua inhimillisen sivistyksen naamaria primitiivisen luonnon syleilyssä. Syvyyttä tematiikkaan haettiin jo alun Ilmestyskirjan vertauksellisuudella. Valitettavasti ihmisen ohueen ja herkkään kuoreen taiteiltua sivistystä ja sen kohtaamaa konfliktia petomaisten vaistojen kanssa on maalattu monin verroin turmiollisemmin jo William Goldingin Kärpäsen herrassa ja Joseph Conradin Pimeyden sydämessä. Sinisen laguunin maisemissa bambukeppejä veistelevästä Leonardosta ei tämän tematiikan sankaria saa edes hyvällä yrityksellä.

The Beach on varmasti maailman ammattitaitoisimman tiimin tekemä parituntinen pullisteluvideo rantaleijonasta, jolla ei ole edes mitään pullisteltavaa. Julkisuudessa jo ihan riittämiin asti mekkaloidusta elokuvasta todettakoon nyt vielä sen maisemia ihaileville katsojille että, tuotantoyhtiö rakensi elokuvan kauniin paratiisibiitsin, koska aito ja luonnontilainen suojeltu ranta ei ollut tarpeeksi paratiisinomainen. Eikö tämä kerrokin kaiken tarvittavan tästä elokuvasta?